Yhdysvaltalaisessa journalismissa merkitystä on paitsi työnantajan brändillä – New York Times, Wall Street Journal ja muut vastaavan kaliiberin lehdet herättävät kunnioitusta pelkällä nimellään – mutta myös omalla, henkilökohtaisella brändillä. Walt Mossberg tai John Markoff ovat paitsi pitkän linjan toimittajia, myös brändejä. On esitetty, että tulevaisuuden journalismissa tärkeämmäksi nousee instituutiobrändien sijaan henkilökohtainen toimittajabrändi. Jos sanomalehti kuolee, on kuitenkin etsittävä tietoa luotettavista lähteistä, jolloin loogisinta lienee seurata niitä kirjoittajia, kenen nimellä on painoarvoa.

Kuinka henkilökohtaista brändiä sitten rakennetaan? Tietysti erikoistumalla johonkin alueeseen ja pitämällä siitä melua. Itse olen kirjoittanut VentureBeatissa kevään ja kesän aikana sijaintia ja paikkatietoa hyödyntävistä palveluista (ns. “location-based services”) ja päässyt sen vuoksi tutustumaan kiinnostaviin yrityksiin ja tähän siivuun mobiilimaailmasta. VentureBeatin päätoimittaja Matt Marshall halusikin ennen työharjoitteluni alkamista, että minusta tulisi VentureBeatin “Mr. Location”, ja tätä on tavoiteltu. Ensimmäinen vaihe oli tehdä julkaisun sisällä selville muille toimittajille minun roolini, minkä jälkeen muutkin toimittajat alkoivat ohjata Foursquareen ja Gowallaan (alan kuumia nimiä tällä hetkellä) liittyviä juttuvinkkejä minulle. Erilaiset verkostointitapahtumat (erityisesti PR-ihmisten järjestämät) ovat hyviä tilaisuuksia tuoda selville omaa erikoisaluetta.

Brändin rakentaminen voi kuitenkin tapahtua huomaamattaan ja jopa vahingossa. Kirjoitin kaksi artikkelia niin kutsuttuun “augmented reality”-teknologiaan liittyvistä sovelluksista. AR-teknologialla pyritään käyttämään hyväksi esimerkiksi kamerakännyköissä. Tarkoitus on heijastaa informaatiota todellisen maailman päälle, eli kun kännykän kamera kohdistetaan rakennukseen, softa tunnistaa sen ostoskeskukseksi ja heijastaa näytöllä kuvan päälle tietoa sisällä olevista kaupoista. Teknologia on kaupallisessa mielessä hyvin alkuvaiheissa, mutta sillä uskotaan olevan kiinnostavia sovelluksia teollisuudessa tai esimerkiksi peliteollisuudessa (ja kehittäähän Googlekin Goggles-sovellusta). Siksi tämän alan yrityksille onkin tärkeä saada jonkinlaista uskottavuutta valtavirrassa, ja eräs keino saavuttaa sitä on saada näkyvyyttä julkisuudessa.

Kalifornian Santa Clarassa järjestettiin kesäkuussa yhden päivän mittainen AR-konferenssi, johon minut yllättäin kutsuttiin moderoimaan start-up -kilpailua “VentureBeatin AR-spesialistina”. Olin siis kirjoittanut kaksi juttua aiheesta (paikkatietoon liittyviä juttuja olin kirjoittanut varmasti pitkälti neljäkymmentä). Järjestäjät halusivat VentureBeatin nimen näkyville ja siksi päättivät lähestyä minua. Konferenssi ei kuitenkaan herättänyt pienen kokonsa vuoksi suurta liikkeellepanohalua teknojulkaisussa, mutta minua kehotettiin menemään moderaattoriksi, jos se minua kiinnostaa. “Voit rakentaa siellä omaa brändiäsi,” minulle sanottiin.

Totta kai ansioluettelooni kertyi tilaisuudesta uusia rivejä – AR-spesialisti, moderaattori – mutta on myös helppo joutua oman brändinsä uhriksi. Nyt minulle nimittäin tulvii jatkuvasti sähköpostia AR-teknologiaan liittyviltä yrityksiltä, jotka haluavat kovasti huomiota tuotteillensa. Riippumatta siitä, kuuluuko se oikeastaan toimenkuvaani.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Ensimmäinen kuukausi kiivastahtisessa teknoblogissa - 01.04.2010
• Kuka laatikon rikkois? - 24.02.2010