Miehemme Tanskassa

05.10.2020
In: Aarhus
Avatar photo

Petter Lindberg

Petter Lindberg opiskelee lukuvuoden 2020–2021 Tanskan Århusissa Constructive Institutessa.

Viiden viikon jälkeen elämä asettuu aloilleen Tanskassa. Tiedän kaupat, reitit ja että Rouva Nielsenin leipomosta saa maukkaita viinereitä. Hektisen johdantoviikon jälkeen myös opiskeluun tulee kaivattua säännöllisyyttä. Käyn luennoilla ja kolmasti viikossa tapaamassa kurssikavereitani Constructive Institutessa.

Polkupyörä paljastaa mistä perjantaipulla on peräisin.

Constructive Institute on Århusissa toimiva itsenäinen yksikkö, joka vannoo rakentavan journalismin nimeen. Uutisten ja tutkivan journalismin lisäksi mediamaailmaa voisi tukea kolmas ratkaisukeskeinen pilari. Perinteisten uutisten ja paljastusten lisäksi journalismi voisi tarjota ratkaisuja, vivahteita ja keskustelua.

Toimittajan ei välttämättä tarvitse olla vahtikoira. Eikö hänelle vaihteeksi voisi suoda toisenlaisen roolin – olla keskustelun avaaja ja ratkaisujen tarjoaja, kuitenkaan unohtamatta journalismin keskeisiä puolueettomuuden ja kriittisyyden arvoja? Tästä keskustelemme kolmena aamupäivänä monen viikon ajan ja tästä tulemme keskustelemaan vielä monasti vuoden aikana, sillä journalistiikka ei hetkessä mullisteta, opettajat vakuuttavat.

Aamu alkaa yhteislaululla. Opettaja Orla Borg soittaa kitaraa ja elokuvaohjaaja Christina Rosendahl (nojatuolissa) yhtyy lauluun.

Onneksi meidän ei yksin tarvitse pohtia journalismin nykytilaa. Säännölliset vieraat tuovat tuulahduksen omasta maailmastaan ja omia pohdintojaan siitä, miten maailma juuri nyt on kallellaan.

Christina Rosendahl on tanskalainen elokuvaohjaaja, jonka elokuva Vores mand i Amerika (Miehemme Amerikassa) on juuri saanut ensi-illan Tanskassa. Se on kuvaus jääräpäisestä suurlähettiläästä Henrik Kaufmannista, joka toisen maailmansodan puhjettua uhmaa miehitysvaltaa julistamalla Washingtonin suurlähetystön viimeiseksi riippumattomaksi tanskalaisalueeksi.

Vores mand i Amerika sijoittuu vuoteen 1939. Näyttelijä Ulrich Thomsen esittää Tanskan suurlähettilästä Henrik Kaufmannia.

Nyt Christina Rosendahl istuu neuvotteluhuoneemme nojatuolissa ja kertoo elokuvastaan ja siitä, miten hän näkee taiteen osana aktivismia. Hän kertoo myös, miten viime viikot ovat vierähtäneet tien päällä elokuvaa markkinoiden. Tosin tällä kertaa hän on päätynyt hieman toisenlaiseen ratkaisuun. Hän ei ainoastaan ole hehkuttanut omaa elokuvaa vaan rinnastanut sen jonkun paikallisen aktivistin toimintaan. Kyseinen arjen sankari on ollut mukana keskustelemassa elokuvasta, täten luoden aivan uuden näkökulman Henrik Kaufmannin sankaritekoon.

Christina Rosendahlin elokuvaa esitetään myös pienessä Mallingin elokuvateatterissa.

Ja juuri näin minunkin pitäisi toimia, ajattelen kun kuuntelen Christina Rosendahlia. Myös minun pitää löytää uusia näkökulmia ja heijastumia omaan journalistiseen työskentelyyni.

Taidan sittenkin olla jyvällä rakentavan journalismin suhteen.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment