Yli vuoden odotus päättyi ja maisteriohjelma alkoi koronan jälkiaalloissa
Hannu Kivimäki
Minun ja perheeni piti olla täällä jo vuosi sitten. Säätiö valitsi minut Annenbergin stipendiaatiksi Los Angelesiin jo alkusyksystä 2019, ja sain USC Annenbergistä tiedon sisäänpääsystä helmikuun lopussa 2020. Ehdin iloita kovan työn takana olleesta opiskelupaikasta vain vajaat kaksi viikkoa. Maaliskuun puolivälissä Suomessa julistettiin poikkeustila, ja koko maailma oli polvillaan uuden, pelottavan viruksen edessä. Siitä alkoi yli vuoden kestänyt epävarmuus, joka osittain jatkuu edelleen.
Kesäkuussa 2020 ilmoitin sekä säätiölle että yliopistolle, että haluan lykätä lähtöäni vuodella. Pandemian takia Yhdysvallat oli pannut rajat kiinni, ja viisumipalvelut oli jäädytetty kaikissa suurlähetystöissä ympäri maailman. Ei olisi mitään järkeä aloittaa opintoja etänä Suomessa, ajattelin. Ja oikeassa olin. Pandemian pahimmat vaiheet olivat silloin vasta edessä, varsinkin Yhdysvalloissa. Tammikuussa 2021 Yhdysvalloissa koronan aiheuttamaan covidiin kuoli yli 3000 ihmistä päivässä. Onneksi niin yliopisto kuin säätiö olivat joustavia ja opiskeluoikeus sekä stipendi siirtyivät vuoteen 2021.
Huhtikuussa 2021 opiskelu Los Angelesissa seuraavana kesänä alkoi näyttää mahdolliselta. Uusi presidentti Joe Biden päätti Donald Trumpin ylläpitämän viisumikiellon ja minun oli mahdollista hakea viisumia. Samaan aikaan USC Annenbergin henkilökunta piti hyvin mahdollisena, että maisteriohjelman opinnot alkaisivat läsnäopetuksena kesäkuun lopussa. Kysymys kuuluikin, miten nopeasti viisumin voisi saada, kun maailma oli edelleen poikkeustilassa. Suurlähetystön vapaat haastatteluajat olivat jo huhtikuun lopussa karanneet pitkälle elokuuhun. Opinnot alkaisivat jo kesäkuun lopussa.
Hain nopeutettua poikkeuskäsittelyä J-1-viisumilleni ja pyysin myös Annenbergistä johtaja Gordon Stablesin allekirjoittaman leimatun kirjeen, jossa Stables vetosi suurlähetystön virkailijoihin, että olisi todella tärkeää, että pääsisin Los Angelesiin ennen opintojen alkua. Kului viikko, ja poikkeuslupapyyntöni hyväksyttiin. Viisumihaastattelu järjestyi seuraavan viikon maanantaiksi, ja käytännössä minun ja perheeni viisumihakemukset hyväksyttiin välittömästi haastattelun jälkeen.
Pääsimme siis matkaan kesäkuussa 2021 presidentin julistaman Yhdysvaltain kansallista etua koskevan poikkeuksen (National Interest Exception) turvin. Lensimme kesäkuun puolivälissä Helsingistä Frankfurtin kautta San Franciscoon, josta vuokrasimme auton, ja ajoimme rantaa nuolevaa valtatie ykköstä (Highway 1) muutaman päivän ajan Los Angelesiin, tarkemmin sanottuna L.A. Countyyn kuuluvaan Santa Monican kaupunkiin, jossa minä, puolisoni ja 6-vuotias poikamme nyt asumme.
Erikoistuneen journalismin (Specialized Journalism) maisteriohjelma alkoi kesäkuun 28. päivänä USC:n kampuksella intensiivisellä kesäkurssilla, jossa opetetaan journalistisen käytännön työn perusasiat jutun kirjoittamisesta oikeaoppisen tv-ständärin tekemiseen ja jossa otetaan nuorilta amerikkalaisilta luulot pois heti kättelyssä. Tahti kurssilla on kova, mutta tekeminen on mielekästä jopa tällaiselle 15 vuotta journalismissa marinoituneelle konkarille. Varsinkin englanniksi kirjoittaminen, haastatteleminen ja keskusteleminen ovat hyvää treeniä. Aivojen kielikeskukseen hautautunut englannin taito on nopeasti notkistunut sujuvaan käyttöön.
Kun saavuimme Kaliforniaan kesäkuun puolivälissä, täällä juhlittiin osavaltion avaamista ja koronarajoitusten purkamista. Yliopistollakin ehdittiin jo kertaalleen luopua maskeista. Täysin rokotetut saivat olla ilman maskia sisätiloissa, ja itsekin ehdin nauttia tästä vapauden tunteesta, kun sain toisen Pfizer-piikkini heinäkuun alussaa. Nyt elokuun alussa koronakäyrät kiipeävät jo kolmatta viikkoa kovaa vauhtia yläviistoon ja yliopistolla otettiin kaikkia, niin täysin rokotettuja kuin rokottamattomia, koskeva maskipakko sisätiloissa käyttöön. Lisäksi viikoittain on käytävä koronatestissä, jotta pääsyoikeus kampukselle säilyy voimassa. Yliopistolla on ollut muutamia varmistettuja koronatapauksia viikoittain ja niistä tiedotetaan ahkerasti sähköpostitse.
Käytännön välttämättömyyksien, kuten asunnon, auton ja vakuutusten, hankkiminen on ollut työlästä mutta loppujen lopuksi kaikki on mennyt sujuvasti. Kiitos kuuluu kaikille edellisille stipendiaateille, joilta on saanut kullanarvoisia vinkkejä jo syksyllä 2019 yliopiston hakuprosessista alkaen. Ensimmäiset puolitoista kuukautta olemme asuneet alivuokralaisina Santa Monicassa asuvan entisen stipendiaatin kodissa. Hän on perheineen ollut kesän ajan matkalla Pohjoismaissa.
Heinäkuun lopussa saimme oman vuokrakolmion Santa Monicasta muutaman minuutin kävelymatkan päästä rannasta. Ranta on meille kuin takapiha. Käymme rannalla uimassa, pyöräilemässä ja rullaluistelemassa. Viime päivinä on tullut käytyä myös skeittaamassa!
Viimeisen vuoden aikana, kun jouduin kärsimättömänä odottamaan pääsyä tänne, oikea polveni leikattiin kolme kertaa. Nyt kärsimyksen mutkien ja kuntoutuksen kautta olen päässyt kävelemään ja pyöräilemään suhteellisen normaalisti. Iso kiitos tästä kuuluu USC:n Keck Medicinen kautta järjestyneelle fysioterapialle. Liikkumisen ihmeen kunniaksi hankin koko perheelle skeittilaudat yhdestä Santa Monican vanhimmista skeittikaupoista, vuonna 1978 perustetusta Rip City Skatesista. Laudat on jo koeajettu, ja polveni on kestänyt kaiken. It’s all good!
Minun ja perheeni vuotta Los Angelesissa voi seurata myös Instagramissa. Meidät löytää nimellä @losmanseles.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Mitä on Los Angeles? - 03.06.2022
- Koe Los Angelesin kansannousun ikoniset valokuvat 360-videolla - 05.05.2022
- Mitä toimitukset voisivat oppia skeittareilta? - 04.04.2022
- Super Bowl – se oikea Amerikan kansallispäivä - 15.02.2022
- Nämä kuusi asiaa jäivät mieleen vuodesta 2021 Los Angelesissa - 14.01.2022
- Kaliforniassa koronapassi on kiinteä osa arkea - 16.12.2021
- Amerikkalaiset jutut uuvuttavat suomalaisen lukijan - 21.10.2021