Entisen Neuvostoliiton alueen kuohut kantautuvat kauas
Veera Nikkanen
Vuosi alkoi haastavissa merkeissä niin koronan omikronmuunnoksen kuin lehdistönvapaudenkin kannalta. Saavuin Wieniin tammikuun toisella viikolla, jolloin koronatartuntojen käyrät osoittivat lähes pystysuoraan ylöspäin.
Suomen kinosten keskeltä plussakelien Itävaltaan saapuminen tuntui toiselta maailmalta. Koronasta huolimatta kaduilla liikkuu paljon ihmisiä, eikä lumesta ja pakkasesta ole tietoakaan.
Itävallan suhtautuminen koronavirukseen on Euroopan tiukimpia. Maa otti helmikuun alussa ensimmäisenä EU-maana käyttöön rokotepakon kaikille täysi-ikäisille. Itävallassa myös testaaminen on tiuhaa: jokainen voi tehdä maksuttoman PCR-testin kotona testiliuosta kurkussa kurlaamalla vaikka useita kertoja viikossa. Testi palautetaan lähimpään apteekkiin ja tuloksen saa omaan sähköpostiin.
Kansainvälisessä lehdistöinstituutissa tutustuin ensimmäiseksi Kazakstanin kärjistyneeseen tilanteeseen. Kazakstanin laajat mielenosoitukset saivat alkunsa maan hallituksen päätettyä nostaa autoihin käytettävän nestekaasun hintaan. Pitkään kytenyt tyytymättömyys hallinnon korruptioon ja itsevaltaiseen presidenttiin sai kansan kaduille.
Mielenosoitukset nostivat esiin myös lehdistönvapauden tilanteen maassa. Väkivaltaisesti tukahdutetuissa mielenosoituksissa vangittiin useita median edustajia, jotka pyrkivät raportoimaan tilanteesta. Yksi paikalliselle Almaty TV:lle työskennellyt henkilö sai surmansa. Kazakstan julkaisi 5. tammikuuta myös tiedotteen, jossa se varoitti mediaa julkaisemasta materiaalia, jolla voisi olla negatiivinen vaikutus tasapainon ja turvallisuuden säilymiselle maassa. Tiedote on varoitus maan medialle ja sanomattakin on selvää, ettei lehdistönvapauden tilanne maassa ole kehuttava.
Samaan aikaan myös muualla entisen Neuvostoliiton alueella kuohuu. Valko-Venäjän presidentinvaaleista on pian kulunut puolitoista vuotta. Niiden jälkeen Valko-Venäjällä on pidätetty yli 500 toimittajaa ja media-alan työntekijää, joista useita kymmeniä on edelleen vankilassa. Itsenäisen median mahdollisuudet tehdä työtään muuttuvat vaikeammiksi päivä päivältä.
Olen ensimmäisten viikkojen aikana ehtinyt myös tutustua lehdistönvapauden tilanteeseen Etelä-Koreassa, jossa yli 120 toimittajan puhelintietoja on tutkittu Etelä-Korean korruptionvastaisen viraston (CIO) toimesta. Eteläkorealaisen TV Chosunin toimittajissa puhelintietojen kuuntelu herätti paljon huolta ja hämmennystä. IPI otti kantaa tilanteeseen pyytämällä Etelä-Koreaa tarkastelemaan uudelleen CIO:n toimivaltaa ja antamalla selityksen toimittajien puhelintietojen tarkasteluun.
Ensimmäinen viikonloppuni Wienissä meni kaupungin katuja tallatessa. Naschmarktin torialueella ihailin monipuolista ruokatarjontaa. Erilaisten pähkinöiden, oliivien, juustojen ja itämaisten makeisten lajitelma oli päätä huimaava. Ravintolat olivat lauantai-iltapäivänä pullollaan vapaapäivästä nauttivia paikallisia ja turisteja.
Olen myös ehtinyt käydä tutustumassa Espanjalaiseen ratsastuskouluun (Spanische Hofreitschule). Wienin keskustassa sijaitseva ratsastuskoulu on perustettu 1500-luvulla ja se jatkaa pitkää perinnettä lipizzanhevosten kouluttamisessa. Opastetulla kierroksella pääsin kuulemaan ratsastuskoulun historiasta, lipizzanhevosista ja niiden ratsastajista. Ratsastajaksi opiskellaan päätoimisesti 8–12 vuotta, ja ratsastaminen onkin enemmän elämäntapa kuin työ.
Tammikuussa piipahdin myös Salzburgissa, josta on muodostunut yksi suosikkikaupungeistani. Monille Salzburgista tulee ensimmäisenä mieleen Mozart ja elokuvaklassikko Sound of Music. Niin myös minulle. Mozartin syntymäkoti onkin ehdoton käyntikohde. Tällä kertaa päätin innokkaana saunojana tutustua myös paikalliseen kylpyläkulttuuriin. Ulkoaltaaseen pulahtaminen ja löylyt Salzburgin kattojen yllä olivat oiva tapa jättää lehdistövapauden haasteet hetkeksi pois mielestä.
Helmikuun loppupuolella IPI:n hallitus kokoontuu Budapestissä, ja odotankin innolla hallituksen jäsenten tapaamista. Tuosta tapaamisesta lisää ensi kerralla.