Juuri nyt Yhdysvalloissa eletään niin kutsuttua juhlakautta. Juhlakausi alkaa halloweenista ja se huipentuu jouluun ja vuodenvaihteeseen. Suurin juhlista on kuitenkin kiitospäivä. Sitä juhlitaan aina marraskuun neljäntenä torstaina. 

Alun perin kiitospäivä on sadonkorjuun juhla. Perinteisesti sitä vietettiin satokauden päättymisen kunniaksi, kiitokseksi hyvästä satovuodesta. Vaikka juhlalla onkin uskonnollinen alkuperänsä, nykyisin kiitospäivä on maallinen, joskin harras ja rauhallinen, perhejuhla. 

Kiitospäivä on yhtä aikaa sekä kaikkein amerikkalaisin että epäamerikkalaisin juhla. 

Amerikkalaisin juhla se on siksi, että se yhdistää yhdeksi päiväksi koko hajanaisen kansan. Kiitospäivää juhlivat kaikki uskontoon, elämänkatsomukseen, etniseen taustaan tai sosiaaliseen asemaan katsomatta. Kiitospäivä tarkoittaa kokoontumista perheen pariin, matkustamista sukulaisten luo eri puolille mannerta, irtaantumista tavallisesta arjesta yhdeksi viikonlopuksi. Kiitospäivänä valmistetaan kalkkunaa ja kurpitsapiirasta – keskitytään syömiseen ja perheeseen kuten Suomessa jouluna. 

Epäamerikkalaiseksi juhlan tekee sen epäkaupallisuus. 

Lahjoja ei anneta eikä saada, raketteja ei ammuta eikä naamiaispukuja hankita. Jopa suurimmat tavaratalot kunnioittavat juhlaa ja pitävät ovensa kiinni kokonaisen päivän. Sitä ei tapahdu koskaan muulloin, ei edes jouluna. 

Mutta juhlaa kestää vain päivän. 

Kiitospäivän jälkeinen perjantai – musta perjantai – on kulutususkovaiselle kansalle ostoshysterian pyhä päivä. Tavaratalot avaavat ovensa jo aamuyön tunteina, jolloin tosiuskovaiset jo jonottavat kuponkiensa kanssa tavaratalojen ovilla päästäkseen käsiksi parhaisiin tarjouksiin. Näille jonon ensimmäisille myös oma terminsä, door busters, joka kuvaa ahneimpia alennusten odottajia. Parhaimmat alennukset ovat voimassa vain muutamat aamuyön tunnit joten aikaa ei ole hukattavana. 

Mustana perjantaina ostoskeskukset täyttyvät ääriään myöten ja tavarataloissa on voimassa viidakon lait. Jokainen haluaa saada parhaimman tarjoustuotteen itselleen – ja uutiset kertovat vuosittain, kuinka heikoimmat loukkaantuvat jäädessään jalkoihin, kun valtavat ihmismassat rynnivät tarjousten perässä tavarataloihin. Mustan perjantain ihmistungos on vaatinut myös yhden kuolonuhrinsa muutama vuosi sitten. Siinäkin on jotain hyvin amerikkalaista.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Ammattina moniosaaja - 26.04.2011
• Viimeinen mahdollisuus - 07.03.2011
• Journalismia lahjoitusrahoilla - 13.01.2011
• Uutisia Googlelta - 18.10.2010
• Ostoksilla kampuksella - 20.09.2010