Ehdin olla Pietarissa kaksi ja puoli viikkoa, ennen kuin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Torstaiaamuna 24. helmikuuta puhelin täyttyi uutisnotifikaatioista, mutta valtion omistama ykköskanava näytti kitarakonserttia.

”Erikoisoperaatiosta”, jollaiseksi hyökkäystä kuuluu Venäjän virallisen propagandan mukaan kutsua, oli kyllä kerrottu aiemmin, mutta ilmeisesti asia oli niin vähäpätöinen, ettei enää yhdeksän aikaan kannattanut.

Hyökkäysaamuna Venäjän valtiollinen ykköskanava näytti akustista konserttia.

Kevätlukukausi oli alkanut helmikuun toisella viikolla.

Kansainvälisen ohjelman luento-opetus on tiivistetty viiden kuukauden sijasta kolmeen, sillä Venäjä ei korona- tai jostain muista syistä myönnä ulkomaalaisille opiskelijoille kuin kolmen kuukauden mittaisia viisumeita.

Lukukaudet on rakennettu niin, että opiskelijat palasivat joulu- ja tammikuuksi kotimaihinsa ja tekivät sieltä käsin kurssien päättötöitä.

Palaaminen Pietariin edellytti käytännössä Sputnik-rokotteen ottamista, sillä kaikkiin julkisiin paikkoihin vaadittiin venäläinen koronapassi, sekä kolmen kuukauden välein suoritettavaa lääkärintarkastusta, jossa testataan kaikki sukupuolitaudeista tuberkuloosiin.

Yleisesti ajatellaan, että lääkärintarkastuksilla on tarkoitus kontrolloida Keski-Aasiasta tulevia vierastyöläisiä, mutta ne koskevat myös Pietarin 35 000 ulkomaalaista opiskelijaa. Opiskelijoille 7000 ruplan, noin 70 euron, hintainen tarkastus saattaa olla vielä siedettävä kulu, mutta vierastyöläisille se ei varmasti ole.

Vierastyöläiset pannaan yleensä aina ahtaalle vaalien alla – vihamielistä populismia ei ole harrastanut pelkästään Vladimir Putin vaan myös esimerkiksi Aleksei Navalnyi – mutta nyt ei ollut selvää, mistä näytöstarve nousi.

Kalugan alueella, parisataa kilometriä Moskovasta lounaaseen, jopa määrättiin, etteivät vierastyöläiset saa enää työskennellä tietyillä aloilla, kuten kaupoissa, ravintoloissa tai taksikuskeina, vaan heidät on korvattava venäläisillä työntekijöillä.

Ehkä kyse on suosion nostattamisesta tai yksinkertaisesti rahan keräämisestä.

Pankkiautomaateille muodostui heti pitkiä jonoja.

Eurooppalaisessa yliopistossa professorit ja opiskelijat olivat hyökkäyspäivänä lamaantuneita.

En erittele keidenkään näkemyksiä sodasta, sillä sellaisten julkaiseminen on jokaisen oma päätös, josta voi joutua jatkuvasti herkemmin vastuuseen. Muutama itki.

Sodan ensimmäisestä päivästä saakka kaduilla järjestettiin mielenosoituksia, joissa oli perinteiseen tapaan lähes yhtä paljon poliiseja kuin mielenosoittajia. Satoja otettiin kiinni. Lauantaihin mennessä poliisi oli varannut tavaratalo Gostinyi dvorin omaan käyttöönsä ja piti protestipaikalla karaokea.

Riippumattoman radiokanavan Eho Moskvin lähetys katkesi kesken kaiken 1. maaliskuuta. Riippumaton Dozhd-kanavan lähetysvirta pantiin poikki, ja amerikkalaisomisteiset sosiaaliset mediat hidastuivat. Seuraavana päivänä Facebook, Instagram ja Twitter oli blokattu kokonaan.

Pankkiautomaateille, joista oli mahdollista nostaa valuuttaa, oli valtavan pitkät jonot.

Ulkomaalaiset kurssikaverini alkoivat saman tien järjestää maasta poistumista. Yliopisto ilmoitti, että kukin voi tehdä miten parhaaksi näkee: jäädä tai lähteä.

Suurin osa on amerikkalaisia, ja pelko oli, ettei Venäjältä pääse kovin pitkään lentäen pois. Maaraja oli jo valmiiksi kiinni. Päätös ei ollut itsestään selvä, sillä yliopisto on maksullinen, eikä korona-ajan opintoviisumilla pääse takaisin.

Maaliskuun ensimmäiseen viikkoon mennessä kaikki olivat päättäneet lähteä. Muutama lensi kotiin, yksi Helsinkiin, neljä Jerevaniin. Luennot siirrettiin jälleen Zoomiin.

Itse olin jo valmiiksi tulossa muista syistä käymään Suomessa maaliskuun alussa. Yliopisto oli onnistunut jollain keinolla hankkimaan minulle kaksinkertaisen viisumin, ja matka oli mahdollinen.

Niiden parin viikon aikana, kun olen ollut Suomessa, kaikki ulkomaiset kortit ja maksutavat ovat lakanneet toimimasta Venäjällä. Kansainväliset yritykset ovat vetäytyneet markkinoilta tai keskeyttäneet toimintansa.

Hyökkäys Ukrainaan jatkuu ja tappaa siviilejä, mutta siitä ei saa kertoa. Kreml kirjoittaa jatkuvasti tiukempia lakeja sananvapauden rajoittamiseksi, ja New York Timesin kaltaiset valtavat uutisorganisaatiotkin ovat vetäneet toimittajansa Venäjältä.

Palaan Pietariin viikon kuluttua ja jään lukukauden loppuun saakka, jos sitä ei tehdä täysin mahdottomaksi.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Sodan kannatus on laskussa - 24.05.2022
• Koronasulkuja ja uusia ennätyksiä - 23.11.2021
• Luotettava agenttilista - 14.10.2021