Mitä toimitukset voisivat oppia skeittareilta?
Hannu Kivimäki
Annenberg Hallin kellarikerroksen suurehkossa luokkahuoneessa on tavallista enemmän väkeä. Yleensä istun täällä keskiviikkoisin väljästi 11 muun opiskelijan kanssa ja kuuntelen mielenkiinnolla tohtori Neftalie Williamsia.
Tänään tunnille on tulossa vieraaksi maailman tunnetuin skeittari Tony Hawk.
Valitsin kevätlukukaudelle Williamsin skeittausta ja action-urheilua yhteiskuntatieteellisesti käsittelevän kurssin (Skateboarding and Action Sports in Business, Media and Culture), koska olen skeitannut teini-ikäisestä saakka. Williams on Yhdysvaltain ensimmäinen skeittiprofessori ja skeittauksesta väitellyt tohtori. Minua kiehtoi, mitä akateemikolla olisi sanottavaa rakastamastani lajista. Ja vieläpä Los Angelesissa, skeittikulttuurin synnyinsijoilla Etelä-Kaliforniassa.
Tony Hawk astelee luokkaan kepin kanssa. Skeittilegenda mursi skeitatessa reisiluunsa maaliskuun alussa, mutta kävelee nyt hämmästyttävän sujuvasti edessämme. Hawk nähtiin jalkeilla saman haukanpääkahvaisen kävelykepin kanssa viime sunnuntain Oscar-gaalassa, jossa hän esitteli yhdessä lumilautailija Shaun Whiten ja surffari Kelly Slaterin kanssa juhlavideon James Bond -elokuvasarjan 60-vuotisjuhlan kunniaksi.
Hawk istuu alas luokan eteen asetetulle tuolille ja hengähtää. Hän on tullut puhumaan meille skeittikulttuurin moninaisuudesta.
Neftalie Williams on luennoinut meille kevään kurssin aikana paljon siitä, kuinka skeittaus voi toimia sosiaalisen muutoksen työkaluna.
Skeittaus poikkeaa monista perinteisistä urheilulajeista monessakin mielessä. Skeittauksessa ei ole tiukkoja sääntöjä ja valmentajia. Skeittaus antaa vapauden harjoitella omaehtoisesti ja toteuttaa itseään ilman ulkopuolisia paineita. Näiden lisäksi skeittaajat yhteisönä ottavat perinteisiä lajeja paremmin vastaan uudet tulokkaat lämpimästi joukkoonsa, olipa heidän taustansa mikä tahansa.
Vuonna 2019 Williams kumppaneineen teki USC:llä kyselytutkimuksen, johon vastasi yli 6 000 skeittaajaa ympäri Yhdysvaltoja. Vastaukset osoittivat, että varsinkin nuorten skeittaajien oli helppo päästä lajin pariin ihonväristä, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Skeittiparkit ovat nuorille yhteisöllisiä ja turvallisia paikkoja, jossa kaikki voivat ja saavat harrastaa rakkaudesta lajiin.
Ikäkään ei ole este skeittaamiselle – tai edes fyysinen vamma. Tony Hawk on jo 52-vuotias, sensaatiomainen Felipe Nunes skeittaa ilman jalkoja ja sokea Justin Bishop skeittaa valkoisen kepin kanssa.
Williams uskookin, että mitä enemmän tiedämme skeittauksesta, sitä paremmin pystymme tekemään muistakin yhteisöistämme inklusiivisia – kaikki osapuolet osallistavia. Skeittiprofessori on käynyt tätä ajatusta läpi kevään tunneilla ja myös tässä Los Angeles Timesin jutussa.
Tämä herätti pohtimaan, miten inklusiivisia ovat toimituksemme Suomessa. Kuinka hyvin toimituksemme edustavat niitä valtakunnallisia ja paikallisia yhteisöjä, joille ja joista juttuja tehdään?
Suomalainen yhteiskunta on monimuotoistunut viime vuosina ja noin kymmenen prosenttia väestöstä on vieraskielisiä. Suomessa on huomattava määrä ensimmäisen tai toisen sukupolven suomalaisia, joilla on juuret muualla kuin Suomessa. Kuinka moni heistä työskentelee suomalaisissa toimituksissa? Valistunut arvaukseni on, ettei vielä riittävän moni.
Suomi ei ole tietenkään Amerikka, eikä journalismi ole skeittausta. Joka tapauksessa, on kauaskatseista, että suomalaiset toimitukset pysyvät yhteiskunnan muutoksessa mukana ja moninaistuvat ympäröivän yhteisönsä tahtia.
Los Angeles Times on esimerkki tällaisesta muutoksesta. Neljä vuotta sitten lehti sai uuden omistajan, kiinalaistaustaisen Patrick Soon-Shiongin. Hän käynnisti vuonna 2020 lehden uudistamisen, minkä tavoitteena oli edustaa aiempaa kattavammin Los Angelesia ja Kaliforniaa – ja erityisesti palvella aiempaa paremmin alueen mustia, latinoja, aasialaisia ja muita aliedustettuja ryhmiä.
Yksi syy muutokseen oli George Floydin toukokuussa 2020 tapahtunut murha ja sitä seuranneet Black Lives Matter -mielenosoitukset. Los Angeles Times sitoutui palkkaamaan aiempaa enemmän ei-valkoisia toimittajia. Uuden omistajan mukaan lehdellä oli ollut aivan liian pitkään sokeita pisteitä alueellaan.
Palataan lopuksi takaisin luentosaliin ja skeittaukseen.
Tony Hawkin nimeä kantava videopeli Tony Hawk’s Pro Skaterin uusin versio julkaistiin syksyllä 2020, ja uraauurtavaa pelin päivityksessä oli pelattavien hahmojen moninainen kirjo.
Pelin uuteen versioon lisättiin aiempien hahmojen lisäksi kolme naispuolista, kaksi afroamerikkalaista, yksi latinalaisamerikkalainen ja yksi muunsukupuolinen skeittari. Uusi peli edustaa aiempaa paremmin skeittaajien moninaisuutta ja tarjoaa pelaajille enemmän samaistumispintaa. Yksi uusista hahmoista on suomalais-amerikkalainen Lizzie Armanto, joka edusti Suomea viime kesänä Tokion olympialaisissa.
Me opiskelijat saamme esittää kysymyksiä Hawkille. Kun opiskelijakaverini kysyy, minkä Hawk näkee innostavimpana asiana skeittauksen nykyisessä kehityssuunnassa, vastaus tulee nopeasti:
”Inkluusio.”
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Mitä on Los Angeles? - 03.06.2022
- Koe Los Angelesin kansannousun ikoniset valokuvat 360-videolla - 05.05.2022
- Super Bowl – se oikea Amerikan kansallispäivä - 15.02.2022
- Nämä kuusi asiaa jäivät mieleen vuodesta 2021 Los Angelesissa - 14.01.2022
- Kaliforniassa koronapassi on kiinteä osa arkea - 16.12.2021
- Amerikkalaiset jutut uuvuttavat suomalaisen lukijan - 21.10.2021
- Yli vuoden odotus päättyi ja maisteriohjelma alkoi koronan jälkiaalloissa - 19.08.2021