Kun tapasin Minnesotassa alkukeväällä St Thomasin yliopiston oppilaita ja keskustelin heidän kanssaan uutisista, pohdimme yhdessä, miten niitä voisi kehittää. Koska olen vanhanaikainen, ehdotin että lyhyen muodon rinnalle voisi verkossa luoda myös uutisia syventävää sisältöä. Aikaisemmassa blogissani tunnustin, että pelkään yksinkertaistettujen uutisten tekevän meistä tyhmempiä.

Hieman myöhemmin kävi ilmi, että uusi tulokas mediatalo Axios toteuttaa jo tätä sovelluksessaan ja verkkosivuillaan. Vuonna 2016 perustettu Axios lupaa tarjota yleisölle sitä, mitä nämä haluavat kuluttaa, ja onpa firman nimikin napattu kreikasta, ja se tarkoittaa arvokasta. Uutiset kuvaillaan muutamalla napakalla lauseella, joiden perässä on kehotus Go deeper. Linkin takaa voi lukea lisää kustakin aiheesta.

Sisällön suosiota seurataan tarkoilla analytiikkatyökaluilla, kertoi Axiosin päätoimittaja Nicholas Johnston meille Washingtonissa. Hän työskenteli aiemmin liki järkälemäisiä juttuja julkaisevassa Politicossa, kuten myös Axiosin perustajat Jim VandeHei, Mike Allen ja Roy Schwartzkin. Axiosin pääpaino on lyhyissä ja iskevissä uutisissa päivänpolitiikasta ilmastoon ja urheiluun, ja se ilmoittaa kirjoittavansa vain aiheista, joita suuri yleisö haluaa lukea. Yleisö on siis ehdoton kuningas. Uutisiaan se jakelee nasevissa uutiskirjeissä. Ilkeämielinen voisi sanoa, että Axios tekee, tai ainakin yrittää tehdä uutisista kivoja, helppoja ja seksikkäitä.

Kun Nicholas Johnston kuvaili korskeasti minulle ja World Press Instituten kollegoilleni ideologiaansa yleisön määrittelemästä sisällöntuotannosta, huomasin vastarinnan nousevan mielessäni. Onko todella niin, että meidän toimittajien tulee luovuttaa toimituksellinen valta kuluttajille? Ja mistä tiedämme, että vallan luovuttaminen yleisölle johtaa hyvään lopputulokseen? Entä journalismin sivistyksellinen tehtävä? Tiedämmekö me kuluttajat edes, mikä on meille hyväksi? Mitä journalistille tapahtuu, jos hän alkaa toimia täysin yleisön toiveiden mukaan?

Avasin suuni. ”Miten helppoa oli luovuttaa valtikka lukijoille ja luopua päätösvallasta sisällön valinnan suhteen?” Johnson hymyili ja sanoi, että se oli kovin helppoa. Se pitää vain päättää. ”Ennen olin keskinkertainen journalisti, ja kirjoitin tunnollisesti aiheista, joista ’piti’ kirjoittaa, vaikka datakin näytti, ettei se kiinnostanut yleisöä.”

Luimistelin. En luota edes itseeni, mitä tulee valintoihini informaation suhteen. Voisinko päätyä lukemaan vain skumppajoogasta ja juustoloista? Maija Poppasenkin mukaan makean varjolla tulee aina olla myös jotain kitkerää, mutta terveellistä.

Tämä Johnston kyllä uskoi vakaasti, että markkinavoimat voivat määrittää myös uutisten aiheet eikä tätä muutosta tule pelätä.

Kasvojenkohotus podcasteilla

Oli sinänsä huvittavaa, että mediaseksikkään Axiosin toimistotapaamista seuraavana päivänä marssimme Politicon toimistoon. 15 vuotta sitten perustettu Politico kirjoittaa laveasti sekä Yhdysvaltain sisäpolitiikasta että kansainvälisestä politiikasta. Washingtonin toimistossa olimme niin sanotusti pelipaikoilla. Kaupunkihan kuhisee vallanhimoisia ja valtaapitäviä, poliitikoita ja lobbareita.

Yksi Politicon perustajista, sen päätoimittaja John Harris kohotti kulmiaan, kun kerroimme olleemme edellisenä päivänä Axiosin pakeilla. Suupielet kääntyivät hetkeksi pilkalliseen hymyyn. Harris pitää kiinni pitkästä muodosta, eikä hän selkeästi pitänyt Axiosia suurena uhkana, ainakaan meidän edessämme.

Oli suorastaan piristävää, miten avoimesti sekä Axiosin että Politicon kihot kritisoivat ja jopa väheksyivät toisiaan ja kilpailijoitaan, joskaan eivät menneet henkilökohtaisuuksiin. Vuonna 2007 Harris ja Axiosin Jim VandeHei olivat perustamassa yhdessä Politicoa. Nyt vuonna 2022 Politico, verkkonäkyvyydestään  ja podcasteistaan huolimatta, näyttää Axiosin rinnalla auttamattoman vanhanaikaiselta ja pitkäpiimäiseltä.

Politico-julkaisun touhu toki vaikuttaa Axiosin salamajournalismiin verrattuna hitaalta ja vanhanaikaiselta. Mutta uudistuksiakin on tehty: myös Politico on lähtenyt mukaan podcast-tuotantoon, ja voimalla. Politicolla on pian kymmenen podcastia. Audiosisällön tunnetuimpia tekijöitä on Euroopan politiikkaan erikoistunut Ryan Heath, joka on ennen Politicoa työskennellyt Euroopan Unionille. Global Insider -podcastin toimittaja on tuttu näky BBC:n, CNN:n, MSNBC:n ja Deutsche Wellen uutislähetyksissä kommentaattorina.

Ryan Heath haastattelee vallan sisäpiiriläisiä podcastissaan Global Insider.

”Minua on kutsuttu pahemmillakin haukkumanimillä kuin elitisti”

Palaan jälleen Axiosiin, jonka markkinahenkisyys röyhkeydessään ei jätä minua rauhaan. Politicon herrat eivät olleet ainoita, joita Axiosin suoraviivainen konsepti korpesi.

”Axios ei ole journalismia, se on bisnesmalli”, puuskahti Texas Tribunen toimitusjohtaja Evan Smith Teksasissa. Kesällä eläkkeelle jäävä journalisti on johtanut uutissivustoa yli 10 vuotta. Hänen mukaansa printtiuutisia ei voi enää kannattavasti tehdä ja tulevaisuus sekä nykyaika, ovat jo tukevasti verkossa. Hän on siis samoilla linjoilla kuin The New York Timesin päätoimittaja Dean Baquet, joka totesi meille, että 50 vuoden päästä printtimedia on muisto vain.

Smith suorastaan innostui päästessään ruotimaan uutta toimijaa, Axiosia. Hänen mukaansa Axiosin kaltaisessa puhtaassa klikinlaskentamallissa todellinen yleisön palveleminen jää sivuun. Journalismilla on myös sivistävä tehtävä, sanoi New Yorkista kotoisin oleva Evans. Verkossa toimiva Texas Tribunekin on myös suhteellisen nuori toimija, sillä se perustettiin vuonna 2009. “Printtilehden tuottaminen ja jakelu ei vain enää kannata”, sanoi Evans. Itse vielä palaan printtilehtien pariin, ainakin viikonloppuisin, mutta taidan olla jo vähemmistössä. Yhdysvalloissa enemmistö hakee uutisensa sähköisesti, kertoi meille Pew-tutkimuskeskuksen Elisa Shearer.

Haasteena on se, että neljänneksellä haja-asutusalueiden amerikkalaisväestöstä ei ole laajakaistayhteyttä. Kaikki eivät siis pääse tiedon valtatielle. Tämä selkeästi harmitti Smithiä, joka haluaisi palvella kaikkia teksasilaisia.

Entä sitten nuori yleisö? Miten heitä houkutellaan? “Miksi minun, tai meidän, pitäisi houkutella nuorta yleisöä”, heitti Smith takaisin. “Ei kaikkien tarvitse olla läsnä kaikilla alustoilla”, sanoi Smith. Tämän jälkeen herra täydensi, että Texas Tribune kyllä on läsnä sekä Instagramissa, Facebookissa, Twitterissä ja Redditissä. Minua hieman hymyilytti.

Toimittajien tehtävä ei ole miellyttää yleisöä vaan etsiä totuutta, välittää löydöksensä yleisölle ja ennen kaikkea vahtia, etteivät valtaapitävät pääse käyttämään asemaansa väärin. Smithiä kuunnellessani Journalistiliiton jäsen minussa nosti päätään ja tunsin jopa liikuttuvani. Samaan aikaan oli todettava, että Texas Tribunen malli oli todellinen ylhäältä alas -jakelukanava.

”Meitä toimittajia on syytetty elitismistä”, sanoin. ”Eikö tässä mallissanne ole se vaara, että teitä voidaan ihan syystäkin kutsua elitisteiksi?”

”Voi, minua on kutsuttu paljon pahemmaksikin kuin elitistiksi urani aikana”, naurahti kesällä eläköityvä Smith kuivasti.

On kuitenkin valitettava fakta, että yhä useamman ihmisen mielessä media ja poliitikot muodostavat eliitin, joka ei palvele kansaa. Eliittivastaisuudessa voi nähdä paljonkin järkeä, etenkin jos sattuu asumaan maassa, jossa valtaapitävät näkyvästi tavoittelevat kaikkea muuta kuin yhteistä etua kestävällä pohjalla.

Onko kuitenkaan aivan väärin olettaa, että kokenut ja koulutettu toimittaja voisi tietää maailmanmenosta asioita, joita tavallinen tallaaja ei kiireiltään ja murheiltaan ehdi edes miettiä?

Mitä vähemmän paikallisuutisia, sitä enemmän republikaaneja

Palataan ystäväämme Axiosiin. Axios on onnistunut ainakin herättämään mediakentän toimijoiden huomion, sillä keskustelimme aiheesta myös Chicagossa, kun tapasimme yliopisto Medillin yliopiston professorin ja vanhemman dekaanin Tim Franklinin ja voittoa tavoittelemattoman, yli satavuotiaan tutkivan journalismin järjestön Better Government Associationin johtajan David Greisingin. Medill tarjoaa journalismin ja markkinoinnin (kiinnostava yhdistelmä, eikö vain?) maisteritutkintoja 80 000 dollarin maksua vastaan.

“Axiosilla on pelissä kovat panokset, kun se luottaa uutiskirjeiden olevan tehokkain keino saada viesti perille”, sanoi David Greising.

“Minä uskon kyllä uutiskirjeiden nousevan yhä tärkeämpään asemaan valtavan informaatiotulvan keskellä”, arveli Tim Franklin. Hämmästyin. Sana uutiskirje kuulostaa, no, niin 2010-luvulta.

”Axiosin kohdalla täytyy kuitenkin muistaa, että heillä on melko pienet resurssit tuottaa omia uutisia ja tehdä tutkimusta”, sanoi Greising. “He nappaavat muiden tuottamaa sisältöä ja muokkaavat sen omakseen.”

Mutta. “Tämä ei lainkaan tarkoita sitä, etteikö Better Government Association haluaisi omien tuotostensa saavuttavan suurempia yleisöjä vaikkapa juuri Axiosin kautta tulevaisuudessa”.

“No news is good news” -sanonta ei päde suhteessa yleisöön. Yhdysvallassa vähäväkiset kärsivät niin sanotuilla ruoka-aavikoilla (food deserts), mutta niiden rinnalle on syntynyt myös uutisaavikoita (news deserts). Kun teknologiajätit kuten Google ja Meta kahmivat yhä suuremman potin mainostuloista, paikallisten uutistalojen toiminta on käynyt kannattamattomaksi. Paikallinen uutistoiminta onkin Yhdysvalloissa suurissa vaikeuksissa.

Kun paikallisuutisia ei ole saatavilla, asukkaiden kansalaistoiminta vähenee ja äänestyshalukkuus alueella laskee. Uutisten vähyys tarkoittaa myös heikompaa demokratiaa. Paikallishallinnot käyttävät varojaan enemmän ja huolettomammin, kun räksyttävä vahtikoira ei ole läsnä. Lainarahan määrä kasvaa ja alueen talouskehitys kärsii. Ja kiinnostavaa kyllä, mitä vähemmän paikallisuutisia on tarjolla, sitä houkuttelevammalta vaihtoehdolta republikaanipuolue alkaa tuntua. Paikallisuutisten puute näkyy siis kansalaisten äänestyskäyttäytymisessä ja arvoissa.

TikTok-historioitsijasta ilmiö

Kaikki paikallisuutisten ja -sisällön tuotanto ei ole ammattilaisten käsissä.

Chicagossa tapasimme paikallisaktivistin, TikTok-historioitsijaksi kutsutun Shermann ’Dilla’ Thomasin. Hän tekee TikTokiin lyhyitä videoita, joissa kertoo kotikaupunkinsa historiasta, ja samalla tulevaisuudesta välittömällä ja viihteellisellä tavalla. Hän kertoo myös Chicagon mustien historiasta.

“Aloitin videoitteni tekemisen TikTokiin, koska halusin lasteni näkevän siellä muutakin kuin hassuja tanssivideoita”, kertoi seitsemän lapsen isä Thomas.

“En ole käynyt hienoja yliopistoja, mutta olen lukenut samat kirjat kuin professoritkin”, sanoi Shermann ’Dilla’ Thomas.

“Me Chicagossa podemme pikkuvelisyndroomaa suhteessa New Yorkiin. Olemme kovin ylpeitä kaupungistamme. Täällähän pilvenpiirtäjätkin nähtiin ensimmäisenä, mutta jostain syystä New York saa niistä kaiken kunnian.” Chicago on kuuluisa arkkitehtuuristaan. Taustalla on tragedia: Vuoden 1871 tulipalo tuhosi liki koko kaupungin, ja sen jälkeen kaupunki rakennettiin lähes kokonaan uudelleen.

Sähkölaitoksella päivätöissä käyvän nelikymppisen Thomaksen suositut videot nousivat nopeasti suursuosioon. Ne ovat vieneet hänet paitsi paikallisuutisiin myös suurille kanaville ja maanlaajuisten laatulehtien sivuille, ja onpa hän ryhtynyt dokumentintekijäksikin.

“Voi olla, että kohta joudun jättämään päivätyöni”, sanoi Thomas, eikä näyttänyt olevan tippaakaan pahoillaan.

Thomas suhtautuu niin intohimoisesti kotikaupunkiinsa, että olin iloinen etten tavatessamme ollut laittanut päähän NY Yankees -lippistäni. Hänen tuottamansa sisältö on todellista kansalaisjournalismia.

Suur-Chicagon asukasluku on lähemmäs kymmenen miljoonaa, ja kaupungin asukasluku yli 2,7 miljoonaa. Thomasin panos on arvokas, mutta Yhdysvaltain kolmanneksi väkirikkaimman kaupungin asukkaat saavat kyllä muutenkin runsain mitoin tietoa kaupungistaan ja alueestaan valta- ja paikallismedioiden kautta, toisin kuin köyhien haja-asutusalueiden amerikkalaiset.

Tieto todella on valtaa, mutta kenen sitä tulisi jakaa ja millä voittomarginaaleilla? Millaista sen tulisi olla, ja millaisia kanavia pitkin sen tulisi kulkea? Näihin kysymyksiin en vielä saanut vastausta.

Michigan-järven rannalla sijaitseva Chicago on mielenkiintoinen sekoitus aikansa kiinnostavimpien arkkitehtien taidonnäytteitä.

Kuvat: Pauliina Grym

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Leijonaa mä metsästän - 20.06.2022
• WANTED: Nuoriso - vaan millä hinnalla? - 19.04.2022