Stipendiohjelmamme keskiviikkoiset jour fixe -luennot ovat periaatteessa hyvä konsepti. Joka viikko jonkin journalismia liippaavan alan asiantuntija kertoo kansainväliselle toimittajaporukallemme työstään, minkä jälkeen keskustelemme aiheesta vapaasti noin tunnin.

Silti keskiviikko toisensa jälkeen kihisen kiukusta. Ärsyttää, että lähes kaikki luennoitsijat ovat keski-ikäisiä tai keski-iän ylittäneitä valkoihoisia miehiä – varsinainen all male panel.

Suomalainen stipendiaattikollegani Riina Malhotra teki havainnon, joka naurattaisi, ellei itkettäisi: talvilukukauden neljästätoista jour fixe -luennoitsijasta vain kaksi oli naisia, kun taas neljän nimi oli Christof tai Christopher. Christophereja oli siis tuplasti enemmän kuin naisia!

Kesälukukauden luennoitsijalistaa emme ole vielä saaneet, mutta lukukauden ensimmäinen luennoitsija oli nimeltään, yllätys yllätys, Christof.

Saksalaisissa sanomalehdissä miesten osuus haastateltavista on räikeästi suurempi kuin naisten.

Toki näin olisi saattanut käydä Suomessakin. Vuonna 2015 Naisasialiitto Unioni laski, että suomalaista pörssiyhtiötä johtaa useammin Juha-niminen mies kuin nainen. Nyt on kuitenkin vuosi 2022 eikä kyse pörssiyhtiöiden johtajista, vaan tutkijoista, toimittajista, konsulteista ja yrittäjistä. Näistä ammattikunnista luulisi löytyvän Saksan kokoisessa maassa diversiteettiä.

Eniten ihmetyttää, etteivät ohjelmamme järjestäjät ole kommentoineet moninaisuuden puutetta mitenkään. Väitän, että suomalaisessa yliopistossa vastaavaa sukupuolijakaumaa olisi pahoiteltu tai ainakin perusteltu, sen verran tehokkaasti diversiteettikeskustelu on viime vuosina läpäissyt suomalaisen yhteiskunnan.

Luentosarjamme paljastaakin jotakin olennaista saksalaisesta kulttuurista. Vanhempi mies asiantuntijan pallilla on Saksassa yhä niin vahva normi, ettei sitä osata kyseenalaistaa.

Saksa on monessa asiassa perinteinen ja konservatiivinen yhteiskunta, jossa nainen törmää edelleen usein lasikattoon. Politiikka ja isojen yritysten johtopestit ovat miesvaltaisia. Esimerkiksi liittopäivillä eli Saksan parlamentissa on tukeva miesenemmistö: miehiä on kansanedustajista 65 prosenttia, naisia vain 35 prosenttia.

Miesvaltaisuus näkyy myös mediassa. Saksalaisia sanomalehtiä lukiessa joutuu usein selaamaan kauan, ennen kuin vastaan tulee ensimmäinen naisen kuva.

”Saksassa arvostetaan senioriteettia ja asioiden pitämistä ennallaan – – Saksa on myös hierarkkinen yhteiskunta, ja eliitti on ollut pitkään hyvin miehinen”, kirjoitti Helsingin Sanomien Saksan-kirjeenvaihtaja Hanna Mahlamäki tänä keväänä tekstissään, joka käsitteli entistä liittokansleria Gerhard Schröderiä.

Mahlamäen mukaan konservatiivisen Schröderin vuosikymmeniä jatkunut suosio perustuu juuri ennallaan säilyttämisen kulttuuriin.

Saksalaisen yhteiskunnan konservatiivisuuden taustalla on monia syitä. Vaikutusta on ollut muun muassa katolisella kirkolla, jonka asema on Saksassa vahva.

Osa syistä on poliittishistoriallisia. Kansallissosialismin nousun myötä 1930-luvulla Saksan tasa-arvokehitys otti takapakkia, kun naisia alettiin opiskelun ja työnteon sijaan kannustaa synnyttämään uusia arjalaisia.

Reichstagissa eli Saksan parlamenttirakennuksessa työskentelee selvästi enemmän mies- kuin naiskansanedustajia.

Natsi-Saksan naistenlehtiä tutkinut, Helsingin Sanomain Säätiön entinen Berliinin-stipendiaatti Kira Gronow kuvailee Helsingin Sanomissa, kuinka natseille perhe oli tärkeä propagandan väline. Naisille, joilla oli vähintään neljä lasta, myönnettiin kunniamerkkejä.

”Tytöille opetettiin jo koulussa äidin roolin tärkeyttä. Natsien naisjärjestö piti ympäri Saksaa ­äitikursseja. Imettämisestä palkittiin, abortista rangaistiin”, Gronow kuvailee artikkelissaan.

Ideaali perheestä, jossa mies on perheen pää ja nainen hoivaaja, jäi monin paikoin elämään sodan jälkeenkin.

Vaikka 1960-luku oli Saksassakin naisten emansipaation aikaa, maan tasa-arvokehitys on rämpinyt esimerkiksi Pohjoismaihin verrattuna kaukana perässä.

Kansainvälisessä ja vapaamielisessä Berliinissä Saksan vanhoillisuus unohtuu helposti. Joudun muistuttamaan itselleni, että tässäkin asiassa Berliini on muusta maasta erillinen kupla. Vaikka Berliinissä moni isä päättää jäädä perhevapaalle, muualla Saksassa kotirouvakulttuuri on voimissaan. Varsinkin Länsi-Saksassa on tavallista, että äidiksi tulemisen jälkeen naiset käyvät korkeintaan osa-aikatöissä eivätkä enää tee varsinaisesti uraa.

Työn ja äitiyden yhdistämisen haasteista kertoo, että Saksassa on äideille oma työnhakupalvelu. Mutterschafft-sivusto mainostaa välittävänsä ”perheystävällisiä töitä” äideille. Ketään ei varmaan yllätä, että johtajan pestejä ei sivustolta löydy.

Itä-Saksassa kotiäitikulttuurilla ei ole yhtä vankkaa jalansijaa. DDR:ssä vallinnut täystyöllisyys kosketti myös naisia, minkä vuoksi naisten työllisyysaste on yhä idässä länttä korkeampi. Naisten työssäkäynti ei kuitenkaan tarkoita tasa-arvoa esimerkiksi kotitöissä ja lastenhoidossa. Tutkimusten mukaan naiset tekevät kaikkialla Saksassa enemmän kotitöitä kuin miehet. Koronakriisin aikana tilanne kärjistyi entisestään, kun lasten kotikoulun organisointi kasautui valtaosin naisten harteille.

Suomesta käsin en ollut hahmottanut Saksan tasa-arvo-ongelmien laajuutta. Olihan Saksan ulkopolitiikalla vuosien ajan naisen kasvot. Entistä liittokansleria Angela Merkeliä ei kuitenkaan pidetä Saksassa tasa-arvon edistäjänä – päinvastoin. Merkel ei tunnustaudu feministiksi ja on arvoiltaan konservatiivi. Hän esimerkiksi vastusti samaa sukupuolta olevien avioliittoa ennen kuin se lopulta sallittiin Saksassa vuonna 2017.

Jotta tasa-arvotilanne paranisi, luonnollisina ja itsestään selvinä pidetyt rakenteet pitää tehdä näkyviksi. Olemmekin antaneet toimittajakollegoiden kanssa stipendiohjelmamme johdolle palautetta jour fixe -luentosarjamme miesvaltaisuudesta. Ehkä ensi vuoden stipendiaateilla on vastassaan ainakin hiukan monimuotoisempi luennoitsijaporukka.

Lähteet:

Helsingin Sanomat 4/2022: Entinen liittokansleri puhuu podcastissaan kuin Venäjän trolli https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008738512.html

Yle Uutiset 9/2021: Saksan parlamentti nuorentui ja naisistui – mutta vain vähän https://yle.fi/uutiset/3-12117312

Helsingin Sanomat 11/2020: Saksassa koronavuoden taakan kantavat äidit https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000007648660.html

Helsingin Sanomat 3/2019: Saksalla on matkaa tasa-arvon mallimaaksi https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006027285.html

Helsingin Sanomat 5/2018: Natsien naistenlehdet ylistivät käteviä perheenäitejä https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005676188.html

Yle Uutiset 3/2018: Saksaa johtaa pian kaksi naista – silti saksalaisia huvittaa, kun kysyy, onko Merkel feministi https://yle.fi/uutiset/3-10105941

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Auf Wiedersehen, Berlin! Mitä stipendivuodesta jäi käteen? - 12.08.2022
• Sodan mielettömyys ei pääse unohtumaan Berliinissä hetkeksikään - 03.03.2022
• Berliini on ihana paikka lapsiperheelle, vaikka leikkipuistossa taistellaankin keinuvuoroista - 31.01.2022
• ”Köyhä mutta seksikäs” oli Berliinin tunnuslause, mutta onko se enää totta? - 17.12.2021
• Elämä palasi Berliiniin – kaupungissa aistii kuitenkin vielä tiukkojen koronarajoitusten aiheuttaman trauman - 01.11.2021