Tehdään nyt aivan aluksi yksi asia selväksi: En kaipaa Helsingin saati Oxfordin syys- ja talvisäitä. Loput vuodenajat saattavat parhaassa tapauksessa menetellä. 

Muutenkin olen viime aikoina pohtinut molempien maitteni ja kotikaupunkieni kaipuun kohteita.

Oxfordista kaipaan arkielämän ystävällisyyttä ja hyviä tapoja. Kun etsin kaupassa jotain ja pyydän myyjältä apua, hän tulee kädestä pitäen näyttämään ja kysyy vielä voisiko auttaa jossain toisessa asiassa. Helsingissä minulle vastataan: ”Kato käytävältä 28.” Oxfordissa osataan väistää kaduilla, tervehtiä puistoissa ja antaa tietä ja vielä hokea sorry, sorry joka välissä. Suomessa – noh, kyllähän me tiedämme, miten me helsinkiläiset puskemme eteenpäin ikiomilla väylillämme ja mulkoilemme vihamielisesti niitä muita idiootteja, jotka eivät väistä. 

Suomesta kaipaan maalaisjärkeä ja sitä, että asiat hoidetaan tarvittaessa ripeästi ja tehokkaasti. Vaikka meno on välillä vähän totista, niin tulostakin tulee. Britanniasta en kaipaa organisoinnin, miten sen nyt brittiläisen kohteliaasti ilmaisisi, hentoutta. 

Oxfordista kaipaan keskustan loputonta kauneutta, ajan patinaa ja rakennuksia, jotka henkivät historiaa ja vuosisatojen aikana syntyneen sivistyksen charmia. Shakespeare siis todellakin yöpyi tuolla… Stephen Hawking opiskeli tuolla ja Aung San Suu Kyi tuolla, Tony Blair tuolla ja Hugh Grant tuolla. Tuossa on ollut pubi kohta 800 vuoden ajan. Ja mitähän kaikkea Oscar Wilde aikanaan sai aikaiseksi hämmentäessään silloista opiskelijaelämää. 

Suomesta kaipaan toimivia verkkopalveluita. Britanniasta en kaipaa esimerkiksi junayhtiön nettikauppaa, josta erittäin monimutkaisten vaiheiden jälkeen saa printata itselleen koodin, jolla lippu pitää lunastaa rautatieasemalta. Nettilippu on – luonnollisesti – kalliimpi kuin asemalta ostettu. 

Oxfordista kaipaan luontevaa arkikeskustelua kaupan kassalla tai koulun ruokalassa, jossa vaihdetaan muutama sana päivän säästä ja muista tärkeistä asioista. Oxfordista kaipaan nokkelia ja sanavalmiita esiintyjiä sekä brittiläistä kuivaa ja itseironista huumoria. Kaipaan BBC:tä ja laatulehtiä. 

Oxfordista en kaipaa homeongelmaa, kokolattiamattoja, yksinkertaisia ikkunoita, puutteellista lämmitysjärjestelmää tai vuotavaa wc-istuinta. Helsingistä kaipaan tuplaikkunoita, säädettäviä pattereita, lautaparkettia ja Idon vessanpyttyä. 

Helsingistä kaipaan hyvänmakuista vesijohtovettä. Oxfordista en kaipaa keittiön hanasta tulevaa kalkkivettä enkä sitä mustaa, tarkemmin määrittelemätöntä tököttiä, jota hanaa pestessäni tarttuu rättiin. Ja kaipaan totisesti hanojen sekoittajia! 

Oxfordista kaipaan sitä, että olen joka ikinen aamu herännyt linnunlauluun. Silloinkin kun pilvet roikkuvat maahan asti, pihapuun lintu livertää sitkeästi. Aamusta toiseen. 

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Larry-kissa hoitaa hommat - 23.06.2011
• Allah, vapaus ja oikeudenmukaisuus - 19.05.2011
• Juhlintaa ja ruusuilla tanssimista - 04.05.2011
• Vaalitulosta selitellessä - 26.04.2011
• Akateeminen karkkikauppa tarjoaa just for you, my friend - 04.03.2011
• Vallankumouksellista ruuhkaa kävelykadulla - 25.02.2011
• Odottavan aika ei ole pitkä - 17.02.2011
• Puistossa voi selvitä hengissä – jos noudattaa ohjeita - 19.01.2011
• Testaa, millainen toimittaja olet! - 30.11.2010
• Huononkin maun raja voi ylittyä - 08.11.2010
• Naulaa sivistyksen arkkuun? - 15.10.2010
• Ja kassalta mukaan vielä hedelmät - 28.09.2010
• Varo vaarallista murhaajaa Oxfordissa - 20.09.2010