Voiko ilmastosyntejä sovittaa?
Vilma Aholuoto
Olen aina ollut himomatkailija, mutta samalla matkailuintoani on aina varjostanut lentämisen päästöihin liittyvä ilmastosyyllisyys. Wienissä maailmani on avartunut aivan uudella tavalla, eikä vain siksi, että olen ollut töissä IPI:llä. Täältä nimittäin pääsee bussilla vaivattomasti melkein minnepäin Eurooppaa tahansa!
Lokakuussa olenkin siis vapaa-ajallani keskittynyt tutkailemaan Keski-Eurooppaa bussi- ja pyöräyhteyksin. Kuun alussa olin viikonlopun Ljubljanassa Sloveniassa, jonne hurauttaa Wienistä bussilla noin viidessä tunnissa. Sympaattisesta Ljubljanasta tuli samalla yksi lempikaupungeistani Euroopassa. Kaupunkia halkoo kapea Ljubljanica-joki, jonka molemmilla puolilla on kauniita vanhoja kivitaloja ja kapeita kujia. Kaiken keskellä, korkealla kukkulalla sijaitsee Ljubljanan linna, josta avautuvat upeat näkymät yli kaupungin aina ympäröiville vuorille saakka.
Kuun puolivälissä lähdimme entisen Wienin stipendiaatin Ronjan kanssa viikonlopuksi pyörällä Bratislavaan, Slovakiaan. Kilometrejä kertyi noin 73 ja aikaa kului niin ikään viitisen tuntia. En ole ikinä elämässäni pyöräillyt yhtä pitkää matkaa, ja mikäli teen vastaavaa joskus uudelleen, investoin pehmustettuihin pyöräilyhousuihin. Olimme päättäneet tulla Bratislavasta takaisin Wieniin junalla, sillä pyöräily edestakaisin olisi vienyt kaiken hauskuuden reissusta. Nyt kun olen käynyt sekä Sloveniassa että Slovakiassa, toivon, etten enää sekoittaisi maita keskenään niin helposti kuin ennen.
Kuun lopulla kävin vielä Zagrebissa, Kroatiassa, jonne oli bussilla lähes sama matka kuin Wienistä Ljubljanaan. Tosin Kroatiaan olisi varmasti päässyt nopeammin, jos rajan ylitys Slovenian ja Kroatian välillä ei olisi ollut niin tuskallisen hidasta. Kuulemma on nimittäin normaalia, että matkustajien henkilöllisyys tarkastetaan sekä Slovenian että Kroatian puolella rajaa. Jonotimme rajalla siis molempiin suuntiin mennessä hieman yli tunnin, ja matkustajat saivat nousta bussista kahdesti rajavartijoiden tarkastaessa henkilöllisyyden. Miksi? Se jäi minulle mysteeriksi.
Paljon lentäneenä olen oikeastaan ollut positiivisesti yllättynyt siitä, miten vaivatonta junalla tai bussilla on täällä kulkea maiden välillä. Matkat eivät ole ainakaan vielä keventäneet kukkaroa turhan paljon (esimerkiksi menopaluu Kroatiaan oli 33 euroa). Samalla kaikki lentämiseen liittyvä häslinki jää pois: bussit ja junat pysähtyvät yleensä paljon lähempänä kaupunkien keskustaa kuin mitä lentokentät ovat, eikä niillä matkustaessa tarvitse varata aikaa lähtöselvitykseen, koneeseen nousemiseen ja kaikkeen siihen liittyvään odotteluun ja jonotteluun. Maareittejä pitkin liikkuessa näkee myös enemmän kuin lentämällä: kaikkea pikkukylien idyllisistä maisemista paikallisiin huoltoasemiin.
Oikeastaan minua harmittaa vain se, että Suomesta ei ole yhtä vaivatonta matkustaa maareittejä pitkin Keski-Eurooppaan. Toki mahdollisuuksia on, mutta lentäminen on valitettavan usein ainakin ajallisesti järkevämpi vaihtoehto. En tiedä, voiko asialle edes varsinaisesti tehdä mitään, sillä Suomi sijaitsee siellä missä sijaitsee. Sen kuitenkin tiedän, että viimeiset kaksi kuukautta Wienissä aion sovittaa aikaisempia ilmastosyntejäni kulkemalla bussilla ja junalla lentämisen sijaan.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Datajournalistinen katsaus aikaani Wienissä - 15.02.2023
- Journalistin surmassa tekijä saadaan harvoin vastuuseen - 03.01.2023
- Kaikki tiet johtavat The New York Timesin aamukokoukseen - 10.10.2022
- Lehdistönvapaustyötä Maputosta Meksikoon - 08.09.2022
- Korona valui ajatuksissani taka-alalle ja sain tuntea seuraukset - 11.08.2022