Kun sain tietää, että pääsen opiskelemaan Reuters-instituuttiin Oxfordin yliopistoon, riemastuksen ja innon lisäksi alkoi vähän kuumottaa. Muutto kotimaassakin on yleensä riittävän stressaavaa, ja koska Britannia ei ole enää EU:ssa, osasin odottaa ekstrabyrokratiaa ja -säätöä.

Loppujen lopuksi: kaikki sujui aika hyvin!

Kerron kuitenkin muutostani tässä hieman yksityiskohtaisemmin, koska aika monta välivaihetta ja osa-aluetta muuttoon kuului. Itselleni ehdottomasti hyödyllisintä muuttovalmisteluissa olivat aiempien suomalaisten kokemukset ja kirjoitukset Oxfordiin lähdöstä, joten halusin kantaa oman korteni tähän kekoon etenkin tulevia stipendiaatteja varten.

Oma asuntoni löytyi Summertownin kaupunginosasta, joka sijaitsee pari kilometriä Oxfordin keskustasta pohjoiseen – ja jonne on nimestään huolimatta laskeutunut talvinen kolea ilma. Kuva: Jussi Latvala

Asunto

Oma käsitykseni asunnon löytämisestä Oxfordista on seuraava: se voi olla helppoa, tai sitten se voi olla aika vaikeaa. Halpaa se todennäköisesti ei tule olemaan. Tuuri näyttelee vähintään jonkinmoista roolia.

Huvittaisi sanoa, että kannattaa olla liikkeellä hyvissä ajoin, mutta valitettavasti siitä ei välttämättä ole suuren suurta hyötyä. Aloin itse tosissani metsästämään asuntoa keväällä 2022, ja käytännössä kaikki tuolloin tarjolla olleet asunnot olivat vapautumassa muutaman viikon sisällä. Saavuin itse Oxfordiin syyskuun lopulla, joten pitkälle kevättä tuntui, ettei asialle voi kuukausia etukäteen oikein tehdä mitään.

Itselläni oli lopulta tuuria. Sain Reuters-instituutin kautta vinkin muutamasta yksityisestä vuokranantajasta, joille lähetin sähköpostia. Juhannuksen tienoilla sähköpostiini vastattiin, ja pienen setvimisen jälkeen sovin vuokraavani paikalliselta pariskunnalta yksiön, joka on remontoitu erilliseksi pikkuasunnoksi heidän taloonsa. En käynyt katsomassa asuntoa fyysisesti paikan päällä etukäteen, vaan teimme kaiken asuntonäyttö mukaan lukien etänä. Homma eteni suhteellisen sujuvasti, ja olen ollut asuntoon tyytyväinen.

Kaikilla Reuters-instituutissa opiskelevilla journalisteilla ei ole ollut yhtä hyvä onni. Osa porukasta saapui Oxfordiin niin, etteivät he olleet vielä löytäneet majoitusta vaan asuivat ensimmäiset päivät, jopa viikot, hotellissa. Vaikeaksi asunnon löytämisen teki monelle se, että osa opiskelee täällä vain yhden lukukauden eli kolme kuukautta – moni vuokranantaja suosii mieluummin pidempiaikaista vuokralaista.

Vuokrat voivat Oxfordissa olla melko hurjia. Ei ainakaan kannata haaveilla halvemmasta hintatasosta kuin esimerkiksi Helsingissä. Edullisempia vaihtoehtoja voivat kuitenkin olla asuntolat North Oxford Overseas Centre ja Commonwealth House. Niitä kannattaa kärkkyä jo hyvissä ajoin ja säännöllisesti pitkin matkaa, koska tilaa joko on tai ei ole.

Jotkut ovat käyttäneet täkäläisten kiinteistönvälitysfirmojen palveluita. Ei kannata kuitenkaan odottaa, että ne automaattisesti vastaisivat kaikkiin kyselyihin ja viesteihin. Suomesta saapuva muuttaja voi olla kiinteistönvälittäjille välillä kuin ilmaa – paitsi tietysti, jos on valmis maksamaan rahaa ja palkkaa itselleen välittäjän etsimään asuntoa.

Pieni varoituksen sana: Jos asuntoa kärkkyy Facebook-ryhmistä, kannattaa varautua siihen, että niissä pesii myös huijareita. Heidät on onneksi suhteellisen helppoa tunnistaa siitä, että he tarjoavat liian hyvää liian halvalla, mutta tietenkään asuntoa ei ole mahdollista käydä katsomassa ennen kuin sopimus pitäisi tehdä ja takuuvuokra maksaa (”omistaja” saattaa olla esimerkiksi ”bisnesmatkalla”). Asuntoa ei tietenkään ole olemassakaan ja asunnon tarjoaja katoaa heti kun rahat on siirretty tilille.

Viisumi

Brexitin jälkeen Suomesta Britanniaan opiskelemaan saapuva tarvitsee viisumin. Prosessi on melko suoraviivainen ja hoituu sähköisesti (esimerkiksi passeja tai sormenjälkiä ei minun tarvinnut lähettää fyysisesti mihinkään). Jonkin verran aikaa kannattaa kuitenkin varata lomakkeiden täyttelyyn sekä viisumipäätöksen odottamiseen.

Vaikka tiesin, että viisumihakemukseni takana on Oxfordin yliopisto, ehdin silti hetken jännittää sitäkin, jos viisumia ei myönnettäisikään. No myönnettiin kyllä, ja muutamassa päivässä. Oxfordissa monet tuntuvat olevan sitä mieltä, että EU-maiden stipendiaateille viisumi on läpihuutojuttu.

Laitoin viisumihakemukseni vireille heinäkuun lopulla, ja elokuussa tuli valmista. Yliopiston maahanmuuttopalveluilta sai paljon tukea ja vastauksia kysymyksiin, eikä prosessissa tarvinnut edetä vain yksin.

Hintataso

Britannia on kallis maa, ja inflaatio on täälläkin laukalla. Silti aivan kaikki ei ole suomalaisiin hintoihin verrattuna älyttömän hintaista. Esimerkiksi ruokaostokset on mahdollista tehdä suunnilleen Suomen hinnoin – toki vähän siitä riippuen, kuinka posh oma suosikkimarket ja ruokamaku on.

Ravintoloihin rahaa saa kyllä kulumaan, mutta jos kaupungin ydinkeskustasta vaivautuu vähän kauemmas, löytää edullisempiakin paikkoja. Keskustasta kaakkoon kurkottavaa Iffley Roadia voi suositella, jos kaipaa värikkäämpää ravintolavalikoimaa. Pubissa tuopin saa usein halvemmalla kuin Helsingissä.  Kulttuuririennot ovat suunnilleen Suomen hinnoissa.

On silti sanottava, että yleisesti ottaen hintojen noususta ollaan Britanniassa hyvin huolissaan. Cost of living crisis on täällä uutisissa ja otsikoissa vähintään yhtä paljon kuin hintojen nousu Suomessa. Yhteiskunnan tukiverkot ovat täällä lähtökohtaisesti hatarammat kuin Suomessa, ja kotien lämmittämiseen kuluu paljon energiaa (lämpöeristäminen ei täällä tunnetusti ole erityisen tasokasta), minkä takia tulevasta talvesta voi tulla todella vaikea valtavalle määrälle ihmisiä.

Asunnon löytäminen Oxfordista ei ole välttämättä läpihuutojuttu. Kuva: Jussi Latvala

Terveys

Koska opiskelen Oxfordissa koko akateemisen vuoden eli noin yhdeksän kuukautta, minun piti ottaa viisumihakemuksen yhteydessä terveysvakuutus eli käytännössä liittyä brittien kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän NHS:n käyttäjäksi. Se maksoi noin 350 puntaa. Toistaiseksi ei ole ollut tarvetta asioida lekurilla, mutta plussaa järjestelyssä on ainakin se, ettei ole tarvinnut vaivata omaa päätään sillä, mitä tekisi, jos tulisi asiaa lääkärille.

Pankkipalvelut

Britanniassa on perinteisten pankkien lisäksi niin sanottuja ”mobiilipankkeja”, joilla palveluvalikoima on usein karsitumpi kuin perinteisillä pankeilla – ja myös kulut hyvin pienet. Koska itse en tarvitse sijoituspalveluita tai asuntolainaa, olen ollut tyytyväinen Wise-nimiseen nettipankkiin. Putiikista saa Visa-kortin, helpon kännykkäsovelluksen ja pankkitilin, jonka kautta on suhteellisen edullista siirrellä euroja punniksi. Fyysiselle kortille ei itselläni ole hirveästi käyttöä, koska mobiilimaksaminen on täällä(kin) valtavirtaa. Ainakin Monzo-niminen mobiilipankki tarjoaa samantapaista palveluvalikoimaa.

Hankin mobiilipankkitilini vasta tänne saavuttuani. Sen avaaminen etukäteen Suomesta voi olla vaikeaa, koska pankit usein vaativat jonkin todisteen siitä, että henkilö asuu Briteissä. Todiste voi olla esimerkiksi allekirjoitettu vuokrasopimus tai maksettu kaasulasku (kyllä!), ja etukäteen sellaista voi olla vaikeaa järjestellä.

Sähkö

Kuten Suomessa, myös Britanniassa ollaan huolissaan käsistä karanneista energiahinnoista. Itse maksan sähköstä 34 pennyä kilowattitunnilta, joten sähköpattereiden käyttö hiukan kirpaisee. Toisaalta sähkön hinta ei ole Suomeen verrattuna mitenkään aivan omissa sfääreissään, yksiö lämpenee nopeasti ja lämpötilat ovat olleet toistaiseksi melko leutoja.

Yleisiä neuvoja

Nyt kaksi kuukautta Oxfordissa asuttuani sanoisin, että muutto tänne ei ole sinänsä erityisen vaikea operaatio. Jokainen muutto on toki omanlaisensa, ja jos tänne muuttaa lasten kanssa, koulujärjestelyt tuovat oman lisämausteensa operaatioon. Itse muutin yksin, mikä toki yksinkertaisti prosessia monessa kohtaa.

Muutossa on kuitenkin monta vaihetta, minkä lisäksi tietoa tulee eri suunnista vähän pirstaleisesti ja itsekin pitää joitain asioita selvittää. Siksi kannattaa hyvissä ajoin tehdä kattava to do -lista, jota noudattaa ja päivittää aktiivisesti.

Loppujen lopuksi itselleni työläintä oli silti Suomen-asioiden järjestely. Pakkasin omat tavarani Oxford-vuodeksi säilöön ja laitoin asuntoni vuokralle, ja tämä operaatio vei lopulta ylivoimaisesti eniten aikaa ja energiaa. Tännekin lähdössä on siis pitkälti kyse samoista raadollisuuksista kuin missä tahansa muutossa: kannattaa aloittaa laatikoiden pakkaaminen mahdollisimman hyvissä ajoin, varata aikatauluun joitakin ekstrapäiviä (ne kyllä täyttyvät) ja hyväksyä, että ihan kaikkea ei pysty suunnittelemaan ennalta.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Hyvällä asialla, huomiosta kilpailemassa - 19.06.2023
• Kruunajaiset eivät tuoneet suurta juhlahumua, mutta entäpä Euroviisut? - 10.05.2023
• Nato-keskustelua Wienissä - 20.04.2023
• Miksi toimittajat haluavat olla toimittajia, ja miten traumat liittyvät vastaukseen? - 21.02.2023
• Maa joka toimii melkein - 11.01.2023
• Syitä optimismiin toimittajille – ja kannattaako niihin uskoa - 01.11.2022