Journalistin surmassa tekijä saadaan harvoin vastuuseen

03.01.2023
In: Wien
Avatar photo

Vilma Aholuoto

Vilma Aholuoto työskentelee Kansainvälisessä lehdistöinstituutissa (IPI) Wienissä, Itävallassa syksyllä 2022.

Marraskuun toinen päivä merkkasi kenties vuoden kiireisintä päivää lehdistönvapauden parissa työskenteleville. Vietettiin nimittäin kansainvälistä päivää, jolla haluttiin muistuttaa siitä, että toimittajiin kohdistuvissa rikoksissa tekijä saadaan harvoin oikeudelliseen vastuuseen. Päivä tunnetaan englanniksi nimellä “International Day to End Impunity for Crimes Against Journalists” tai tuttavien kesken ihan vain “impunity day”.

IPI:llä tuo impunity day teetti töitä jo viikkoja ennen marraskuun alkua. Päivän lisäksi Wienissä nimittäin järjestettiin 3.–4. marraskuuta toimittajien turvallisuutta käsittelevä YK:n konferenssi. Konferenssin idea oli vahvistaa jäsenmaiden sitoutumista 10 vuotta sitten hyväksyttyyn YK:n toimintasuunnitelmaan toimittajien turvallisuuden takaamiseksi.

Toinen konferenssipäivä alkoi valotaideteoksella sekä vuonna 2017 surmatun maltalaisen Daphne Caruana Galizian kohtaloa käsittelevällä esityksellä.

IPI oli mukana suunnittelemassa konferenssia, mutta samalla halusimme järjestää pienimuotoisen protestin sitä vastaan muistuttaaksemme YK:ta siitä, että aivan liian moni toimittaja kuolee edelleen työnsä vuoksi ja aivan liian monessa tapauksessa tekijä välttyy vastuulta. Poimimme siis viimeisen kymmenen vuoden ajalta 11 tapausta, jossa journalisti on tapettu tai kadonnut, eikä ketään ole saatu teosta vastuuseen. Teimme näistä tapauksista julisteet, jotka ripustimme konferenssipaikalle.

Suomalaisena toimittajana olen niin onnekkaassa asemassa, että en ole joutunut pelkäämään työni takia henkeni puolesta. Unescon datan mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana yli 950 toimittajaa on saanut surmansa. Lisäksi Unesco arvioi, että yhdeksässä tapauksessa kymmenestä toimittajan surma jää ratkaisematta, eikä tekijää saada vastuuseen teostaan. Mikäli raastupaan päädytään, syytetyn penkillä istuu todennäköisesti itse konkreettisen teon tekijä, mutta teon suunnitellut ja mahdollisesti tilannut “mastermind” jää usein oikeuden ulottumattomiin. Esimerkiksi Slovakiassa vuonna 2018 murhatun toimittajan Ján Kuciakin tapauksessa tekijät on tuomittu teosta, mutta teon takana ollut epäilty mastermind odottaa edelleen tuomiota.

Ennen konferenssipäivää pidimme kuolleiden tai kadonneiden toimittajien julisteita hetken esillä Wienissä Platz der Menschenrechtellä eli suomeksi Ihmisoikeuksien aukiolla.

IPI:n protestissa minun tehtävänäni oli kirjoittaa kuolleiden tai kadonneiden 11 toimittajan tapauksista tiivistelmät julisteisiin ja metsästää käyttöoikeuksia heidän kuvilleen. Lisäksi tein kampanjan julisteista versiot Twitteriin. Vietin siis usean työpäivän perehtyen toimittajien tapauksiin, heidän tarinoihinsa sekä itse rankaisemattomuuden käsitteeseen, joka oli ollut minulle aiemmin vieras. Kiinnostavuudesta huolimatta työtehtävä oli myös yllättävän raskas, sillä toimittajien tarinat olivat koskettavia ja saivat minut pohtimaan sitä, olisinko itse valmis uhraamaan henkeni työni vuoksi. Mieleeni jäi erityisesti meksikolaisen rikostoimittaja Regina Martínez Pérezin tapaus vuodelta 2012. Kaiken lukemani perusteella minulle jäi Martínezista mielikuva uskomattoman pelottomana ja määrätietoisena toimittajana, joka uskalsi tuoda meksikolaisen yhteiskunnan epäkohtia esiin. Hänet surmattiin kotonaan huhtikuussa 2012, ja virallisen poliisitutkinnan mukaan Martínez kuoli ryöstön seurauksena. Tutkintaa on kuitenkin kritisoitu ja siinä on havaittu useita epäkohtia ja kyseenalaisuuksia. Yli 10 vuotta myöhemmin Martínezin tapaukseen tuntuu liittyvän edelleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

YK:n konferenssissa Wienissä Martínezin ystävän sattui vielä pitämään puheen meksikolaisten toimittajien hankalasta tilanteesta ja kiitteli puheessaan sitä, että olimme tuoneet 11 toimittajan kohtalot konferenssiväen tietoisuuteen ripottelemalla julisteita ympäri tapahtumapaikkaa. Puheen jälkeen hän sattui istumaan viereeni, ja ehdin kysyä sitä, oliko hän nähnyt Martínezin julisteen.

“Kyllä, minun ystäväni”, hän vastasi käsi sydämellään.

Nämä kuukaudet työ IPI:llä on tuntunut koko ajan hyvin merkitykselliseltä, mutta tuo hetki sai viikkojen valmistelutyön tuntumaan erityisen tärkeältä.

 

 

 

 

 

 

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment