“Ukrainassahan on taisteltu vuosisatojen ajan. Ei siinä ole mitään uutta”, opiskelukaverini tokaisi keskustellessamme Venäjän hyökkäyssodasta.

USA:n ja Ukrainan liput asuintalon parvekkeella Los Angelesissa. Kuva: Erkka Mikkonen

Kieltämättä Ukrainan maaperällä – kuten muuallakin Euroopassa – on sodittu usein historian kuluessa. Kommentti löi minut kuitenkin ällikällä. Samalla se kuvaa sitä, kuinka kaukaiselta valtamerentakainen sota tuntuu Kaliforniassa.

Ukrainan sota on edelleen myös yhdysvaltalaisen median vakioaihe, vaikka se saakin täällä paljon vähemmän huomiota kuin Suomessa. Merkittävin ero on silti käsittelytavassa: sota ei tule täällä iholle.

Venäjän aggressiivinen hyökkäys on saanut suomalaiset huolestumaan turvallisuudesta ja kertaamaan aiemmin koettuja vääryyksiä. Vastenmielisyydestä kaikkea venäläisyyttä kohtaan ja suoranaisesta sodan ihannoinnista näyttää tulleen julkisessa puheessa hyväksyttävää tai jopa suotavaa. Lisäksi sota tuntuu Euroopassa niin miljoonina pakolaisina kuin energian hinnassa. Venäjän naapurina sotaa ja sen välittömiä vaikutuksia ei kerta kaikkiaan pääse pakoon – ei vaikka kuinka haluaisi.

Yhdysvaltalainen voi työntää Ukrainan tapahtumat syrjään. Vladimir Putinin uhittelu ei täällä saa aikaan sen suurempaa tunnereaktiota. Yhdysvaltalaisen ei odoteta osallistuvan energiatalkoisiin, eikä maan talous järin heilahtaisi, vaikka koko Venäjän-kauppa tyrehtyisi. Ukrainalaiset pakolaiset Yhdysvalloissa lasketaan miljoonien sijaan kymmenissä tuhansissa.

Ukrainaa tukeva seinämaalaus San Franciscossa. Kuva: Erkka Mikkonen

Siksi Kaliforniasta käsin Ukrainassa käytävä sota näyttäytyy vain kaukaiselta kamppailulta vapaan maailman puolesta tai kenties ylätason turvallisuuspoliittisena dilemmana, jos edes siltäkään. Väitän, ettei suurin osa yhdysvaltalaisista uhraa päivittäin edes hetken ajatusta Ukrainan tapahtumille.

Sinikeltalippuja ei enää kohtaa Los Angelesin katukuvassa samassa määrin kuin puoli vuotta sitten. Kun loppusyksystä kävin katsomassa New Yorkissa Ukrainan tukimielenosoitusta, valtaosa mielenosoittajista vaikutti olevan ukrainalaisia. Joukossa oli myös sellaisia venäläisiä, jotka haluavat kiihkeästi tehdä pesäeroa Putinin hallintoon.

Vallanpitäjät ja viestimet ei ole hylänneet Ukrainaa. Kun Volodymyr Zelenskyi vieraili joulukuun loppupuolella Washingtonissa, paikallinen media hehkutti tapahtumaa sankarilliseksi. Heti perään maan hallinto hyväksyi yli 40 miljardin euron arvoisen tukipaketin, mikä nosti Yhdysvaltain kokonaistuen Ukrainalle jo sataan miljardiin euroon.

Loppuvuonna tehdyn kyselyn mukaan kaksi kolmasosaa yhdysvaltalaisista tukee yhä Ukrainan auttamista. Kannatus Ukrainan tukemiselle on silti laimentunut, eikä se yllätä. Ukraina kun tuntuu sodan pitkittyessä lipuvan yhä kauemmaksi yhdysvaltalaisten mielissä. Silloin Venäjän hyökkäyssota muuttuu vain yhdeksi lukemattomaksi taisteluksi vanhalla mantereella.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Los Angelesissa joukkoliikennettä käytetään vain pakon edessä, eikä kukaan ymmärrä miksi minä haluan ajaa bussilla - 21.04.2023
• Joukkoampuminen tuli iholle, vaikkei siinä ole mitään tavatonta - USA:ssa tapahtui tammikuussa keskimäärin lähes kaksi tragediaa päivässä - 08.02.2023
• Los Angelesissa kodittomia on kaikkialla - kriisitilanne sai pormestarin julistamaan hätätilan - 13.12.2022
• Kaliforniassa kannabiksen kanssa ei kursailla - myös muualla USA:ssa asenteet muuttuvat - 02.11.2022
• Kun mittari näyttää sataa astetta, ei “Stay cool!” enää riitä - 19.09.2022
• USC Annenbergin kesälukukausi toi aamiaisburritoja, performatiivisia ilmastokeskusteluja ja mahdollisen joukkopsykoosin - 17.08.2022