Kun toimittajajoukkomme aloitti opinnot Oxfordissa lokakuun alussa, tapasimme ensimmäisellä viikolla collegemme eli Green Templeton Collegen rehtorin. Hän kyseli meiltä taustoistamme, mielenkiinnon kohteistamme sekä ensivaikutelmistamme.

Mieleen jäi yhden kollegan kuvailu siitä, että hänestä Englannissa kaikki toimii ihanan hyvin. Rehtori oli kommentista kohteliaan yllättynyt.

Kun joulukuussa juhlistimme syyslukukauden päätöstä, tämä lyhyt puheenvuoro muistui jostain mieleen. Paljon harvempi meistä oli yhä sitä mieltä, että asioiden toimivuus olisi yksi Englannin vahvuuksista.

Netti ei toimi. Tulostin on hajonnut. Vesiputki on haljennut. Bussit ovat myöhässä. Bussia ei vain tule. Bussi on hajonnut. Kahvila on suljettu, koska vessa on hajonnut. Kahvilassa on palohälytys. Junat eivät kulje tänään. Junat kulkevat, mutta niissä on vakavia häiriöitä. Vain käteinen käy, koska maksupääte on rikki.

Ongelmia Lontoon metrossa tammikuussa.

Tässä pieni otanta asioista, jotka viime syksyn aikana aiheuttivat pientä päänvaivaa. Paino sanalla pientä: mitkään näistä vastoinkäymisistä eivät ole olleet omasta näkökulmastani kovin kummoisia, vaan korkeintaan arkisella tavalla vähän ärsyttäviä.

Silti asioiden takkuilu pistää täällä silmään. Ilmeinen selitys tälle on siinä, että vaikka Suomessakaan asiat eivät toimi täydellisesti, olen muodostanut luottamuksen jonkinlaiseen perustoimintavarmuuteen. Täällä se on koetuksella.

Toinen ilmeinen selitys on se, että uudessa ympäristössä kaikki vähänkin tavallisesta poikkeava korostuu, koska muodostuneet rutiinitkin ovat aluksi hataria ja ohuita. Silloin niin sanottu normaali elämäkin tuntuu vähän hankalalta, poikkeustilanteista puhumattakaan.

Kyse on silti muustakin. Hajonneet tulostimet ja väärät palohälytykset tuovat täällä arkeen oman lisämausteensa, mutta viime vuosi oli Britanniassa yhteiskunnallisesti myrskyisä, mistä alati vaihtuvat pääministerit olivat konkreettinen osoitus. Vuodenvaihde on ollut kiivasta työtaisteluiden aikaa, ja lakossa ovat olleet muun muassa junien henkilökunta, sairaanhoitajat, lentokenttien turvatarkastusten työntekijät, postin työntekijät ja yliopisto-opettajat. Lakkoilu jatkuu edelleen.

Työtaisteluissa väännetään etenkin palkoista. Inflaatio on ollut Britanniassa rajua, eivätkä monet pienituloiset enää tiedä, mistä venyttää penniä. Cost of living crisis on otsikoissa jatkuvasti, ja nousevien elinkustannusten rinnalla myöhässä oleva bussi on tietysti aika pieni murhe.

Inflaatio ei ole ainoa murhe. Moni syyttää myös Brexitiä siitä, että ongelmat vaikuttavat nyt kasautuvan. Kun esimerkiksi maahantulon ehtoja on kiristetty huomattavasti, kaikille aloille ei työntekijöitä löydy, mikä tekee monista palveluista huterampia. Nämä ilmiöt eivät toki ole suomalaisillekaan vieraita.

Britanniassa kansan itseymmärrys siitä, mihin suuntaan ollaan menossa, vaikuttaa kuitenkin aika synkeältä. Hiljattain tehdyssä kyselyssä  70 prosenttia briteistä oli sitä mieltä, että valtakunta taantuu. Vaikka tuskin missään kansalaiset ovat täysin tyytyväisiä omiin päättäjiinsä tai yhteiskunnan kehityssuuntaan, omien kohtaamistenikin perusteella täällä kansalaisten pettymys poliitikkoihin on kouriintuntuvaa.

Synkistely on tietysti vain yksi kuva Britanniasta. Täälläkin arki toimii pääpiirteissään, vaikkei aina niin sujuvasti kuin toivoisi.

Olen kuitenkin miettinyt sitä, millainen merkitys arjen pienellä takkuilulla voi olla. Suomalaisten luottamus viranomaisiin ja hallintoon on kansainvälisesti vertailtuna vahvaa . Syyksi on usein tarjottu esimerkiksi melko tasa-arvoista koulutusjärjestelmää, kansainvälisesti vertailtuna suhteellisen pieniä tuloeroja ja korruption vähyyttä.

Uskon näihin selityksiin, ja kaikki ovat asioita, joita kannattaa vaalia. Mutta lisäisin vielä, että pienemmilläkin asioilla voi olla jonkin verran väliä. Jos on tavallista, että asiat eivät oikein toimi, tunne siitä, että yhteiskuntaan voisi luottaa, ei ainakaan vahvistu.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Hyvällä asialla, huomiosta kilpailemassa - 19.06.2023
• Kruunajaiset eivät tuoneet suurta juhlahumua, mutta entäpä Euroviisut? - 10.05.2023
• Nato-keskustelua Wienissä - 20.04.2023
• Miksi toimittajat haluavat olla toimittajia, ja miten traumat liittyvät vastaukseen? - 21.02.2023
• Kuinka Oxfordiin muutetaan - 09.12.2022
• Syitä optimismiin toimittajille – ja kannattaako niihin uskoa - 01.11.2022