Odottavan aika ei ole pitkä
MimmaLehtovaara
Britannian julkinen terveydenhuolto, National Health Service, on eri näkemysten mukaan joko kallista, huonoa ja tehotonta tai korkeatasoista ja tehokasta.
NHS työllistää 1,7 miljoonaa ihmistä. Veroilla rahoitetun järjestelmän vuosibudjetti pyörii runsaan 100 miljardin punnan tietämissä. Kuten NHS:n nettisivuilla todetaan, maailmanlaajuisesti vain Kiinan kansanarmeija, Wal-Mart-supermarketketju ja Intian rautatiet ovat NHS:ää suurempia työllistäjiä.
Jokainen Britanniassa asuva on oikeutettu National Health Servicen palveluihin. EU-kansalaisille terveydenhuolto on yleisesti ottaen ilmaista.
Hallitus on luvannut maata ravistelevien leikkausten ja muutosten keskellä turvata NHS:n rahoituksen. Tästä huolimatta järjestelmällä voi olla edessään miljardisäästöt, joiden yhteydessä jopa 100 000 työpaikkaa saattaa hävitä. Uudistussuunnitelmien arvostelijat pelkäävät erityisesti vanhusten hoidon, mielenterveyspalveluiden sekä lasten- ja nuortenpalveluiden heikkenemistä.
Omia kokemuksiani NHS:stä leimaavat ystävällinen tehottomuus ja vahva usko odottamisen ja parasetamolin yhdistelmään.
Tarvitsin lääkärin apua viime vuoden puolella ja menin varaamaan aikaa. Pääsin oikein mukavan yleislääkärin vastaanotolle runsaan viikon kuluttua. Vaivani ei ensimmäisen käynnin jälkeen helpottanut, joten menin uudelleen lääkärille vajaan kuukauden päästä. Tällöin kysäisin, josko voisin päästä erikoislääkärin puheille. Lääkäri halusi vielä odotella, sillä jonot yksityislääkärille ovat kuulemma pitkät. Tiedustelin mahdollisuutta päästä yksityispotilaaksi ja maksaa itse kulut. Tämä oli kuulemma mahdollista; ymmärsin rivien välistä, että jopa suotavaa.
Kuvittelin, että yksityispotilaana olisin voinut varata ajan haluamalleni lääkärille minulle parhaiten sopivaan aikaan. Ei sentään.
Täällä potilas odottaa kotiin tulevaa kirjettä, jossa ilmoitetaan vastaanottavan lääkärin nimi, aika ja paikka. Sinne siis parin viikon odottelun jälkeen. Parinkymmenen minuutin konsultaatio maksoi 310 puntaa eli 370 euroa. Erikoislääkärikin halusi muuten seurailla tilanteen kehittymistä. Hän kuitenkin lupasi, että minulle lähetetään kirjeenä kotiin jatkohoito-ohjeita. Niitä on nyt odoteltu yksitoista viikkoa.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Larry-kissa hoitaa hommat - 23.06.2011
- Allah, vapaus ja oikeudenmukaisuus - 19.05.2011
- Juhlintaa ja ruusuilla tanssimista - 04.05.2011
- Vaalitulosta selitellessä - 26.04.2011
- Akateeminen karkkikauppa tarjoaa just for you, my friend - 04.03.2011
- Vallankumouksellista ruuhkaa kävelykadulla - 25.02.2011
- Puistossa voi selvitä hengissä – jos noudattaa ohjeita - 19.01.2011
- Kaipaan, en kaipaa, kaipaan - 13.01.2011
- Testaa, millainen toimittaja olet! - 30.11.2010
- Huononkin maun raja voi ylittyä - 08.11.2010
- Naulaa sivistyksen arkkuun? - 15.10.2010
- Ja kassalta mukaan vielä hedelmät - 28.09.2010
- Varo vaarallista murhaajaa Oxfordissa - 20.09.2010
Britannian julkinen terveydenhuolto on saanut kirveestä pahemman kerran. Vielä 1990-luvun puolivälissä julkinen terveydenhuolto toimi ainakin omalla kohdallani melko hienosti. Tilat eivät ehkä olleet yhtä uutukaisia kuin usein Suomessa. Mutta lähimpään terveyskeskukseen sai ajanvarauksen omalääkärille jopa samana päivänä. Lääkäriin oli helppo luottaa, sillä yleensä vastaanotto luonnistui todella sille omalle lääkärille.
Kun synnytin Lontoossa ensimmäisen lapseni, pääsin julkisen terveydenhuollon koti-keskeiseen domino-ohjelmaan, jossa suurin osa raskauden ajan vastaanotoista ja synnytyksen jälkeisistä tarkastuksista järjestettiin kotikäynteinä. Silloin NHS paitsi toimi, myös edusti modernia suhtautumista synnytykseen, mitä pidetään Suomessa yhä sopimattomana vaihtoehtona.
Sääli, jos tuo kaikki on mennyt leikkausten mukana.