Constructive Instituten kevään opintomatka suuntautui Britanniaan. Jo matka itsessään oli seikkailu, sillä reilasin sinne lentopelkoisen kollegani kanssa. Vähemmän yllättävästi jo ensimmäinen juna oli myöhässä, minkä vuoksi pelkäsimme myöhästyvämme myös kaikista junanvaihdoista.

Luulin ettei olisi mahdollista, mutta olen kuluvana vuonna usein ajatellut Valtionrautateitä suurella lämmöllä. Kotoisasti myös täällä Tanskassa junat tulevat ja menevät miten sattuu. Peruuntumiset ovat täällä kesälläkin yhtä yleisiä kuin Suomen paukkupakkasilla. Mutta osa asioista on VR:llä huomattavasti paremmin kuin Tanskanmaalla! Esimerkiksi siinä missä piskuruisen Parolankin paikallisella asemalla kuulutukset tarjotaan matkaajalle kolmella kielellä, ei edes Kööpenhaminan kansainvälisen lentokentän yhteydessä sijaitsevalla juna-asemalla saa tietoa muuta kuin tanskaksi. Ulkomaiselle matkaajalle tarjolla onkin jännittävä Amazing race -elementti, kun juokset konnareita kiinni selvittääksesi, mitä edellisessä kuulutuksessa mahdettiin sanoa ja mille raiteelle seuraavaksi pitäisi suunnata.

Suomessa VR:n huonouden korostaminen on niin yleistä, että se on jo osa suomalaista kansanperinnettä, mutta tanskalaiset eivät takkuavaa junaliikennettään vähättele. Päinvastoin. Mitä eriskummallisimmin keinoin he yrittävät löytää vähäisetkin positiiviset puolet kankeasta julkisesta liikenteestään ja ylistää sen toimivuutta. Århusin asemalla myöhästynyttä junaa odotellessa kuuntelin huvittuneena matkaseuraani, joka yhtäkkiä kuulosti enemmän Tanskan rautateiden brändilähettiläältä kuin ihmiseltä, jonka koko matkasuunnitelma on vaarassa kariutua ennen kuin matka on edes alkanut.

News Building on 17-kerroksinen toimistorakennus, jossa toimivat muun muassa The Times, The Sunday Times, The Sun ja The Wall Street Journal.

Pääsimme lopulta perille ja suuntasimme vierailulle Oxfordin yliopistolle Reuters Instituteen. Maailman suurin vertaileva uutistutkimus Reuters Institute Digital News 2023 -raportti oli juuri valmistunut ja pääsimme tarkastelemaan tutkimuksen tuloksia ennen sen julkaisua. Tutkimus toi valitettavan hyvin näkyviin median nykyiset ongelmat. Kiinnostus uutisia kohtaan (kuten myös niiden kulutus) on vähentynyt useassa maassa. Samalla niiden uutisten kuluttajien osuus, jotka sanovat tietoisesti välttelevänsä uutisia usein tai joskus, on lähellä kaikkien aikojen ennätystä. Ja mikä surullisinta: luottamus uutisia kohtaan jatkaa laskuaan. Tosin ei kaikkialla. Suomi on ollut uutisten luottamuksessa maailman kärkimaa jo vuosia eikä laskua ole näkyvissä nytkään. Suomessa myös kiinnostus uutisia kohtaan on kasvanut entisestään, ja kuuluimme niiden maiden joukkoon, joissa uutisten tietoinen välttely on vähäisintä. Tutkimuksen mukaan Yleisradion uutisia pitää joko hyvin tai melko luotettavina 87 prosenttia suomalaisista.

Ainoana paikalla olevana suomalaisena kohtasin kysymystulvan: ”Mistä tämä johtuu, mitä te teette toisin, mikä sinun mielestäsi selittää nämä luvut?” Sen hetken, kun hämäläiset aivoni keräilivät itseään ja komensivat leukaluitani toimimaan, olivat tanskalaiset kollegani jo ehtineet vastaamaan omiin kysymyksiinsä. ”Suomessa on maailman paras koulutusjärjestelmä! Tiesittekö, että varhaiskasvatuksen opettajillakin on Suomessa yliopistokoulutus? Suomi on ollut jo vuosia johtava maa lehdistönvapaudessa.” Sen sijaan että olisin jatkanut tanskalaisten aloittamaa Suomen upeudella rehvastelua, päädyin aivan toiselle raiteelle. Kerroin että Pisa-tuloksemme ovat laskusuunnassa, Suomi on pudonnut lehdistönvapausindeksissä sijalle viisi ja Helsingin Sanomien keväällä teettämän gallupin mukaan miltei viidennes suomalaisista ajattelee, että kansanedustajilla pitäisi olla oikeus puuttua Yleisradion ohjelmatarjontaan.

BBC:n päämaja Broadcasting House avattiin vuonna 1932.

The Guardianilla vieraillessamme Suomi mainittiin heti presentaation aluksi. Esitykseen oli valittu kuva otsikosta, jossa hehkutettiin suomalaisten onnellisuutta ja titteliä maailman onnellisimpana maana, jo kuudetta kertaa peräkkäin. Esitelmöijä kertoi Suomen olevan hieno esimerkki Skandinaviasta, jossa lehdistö on vapaata ja ihmiset onnellisia.

Vihaan viittaamista yli kaiken. Suomalaisia raajojani ei ole luotu siihen, että ne kohoaisivat keskeyttämään jotain. Pakotin käteni kuitenkin nousemaan, koska tunsin velvollisuudekseni korjata, ettei Suomi kyllä kuulu Skandinaviaan. Kuin automaattisesti lisäsin vielä perään, että me suomalaiset olemme kyllä aivan tavattoman hämmentyneitä tästä onnellisimman maan tittelistä. Tai olemme olleet hämmentyneitä siitä jo kuusi vuotta putkeen. Itse asiassa saatoin vielä esittää kritiikkiä koko onnellisuustutkimuksen pätevyyttä kohtaan ja mainita myös maamme korkeista itsemurhaluvuista.

“Te suomalaiset olette vaatimattomuuden ruumiillistuma. Lupaatte vähän mutta ylitätte odotukset”, sanoo englantilainen stipendiaattikollegani Michael Booth. Booth on Pohjola-fani, jonka Pohjoismaista kertovaa kirjaa Pohjolan onnelat jopa itse presidentti Obama on siteerannut. Kirja on piikikkään hauska kuvaus siitä, millaisia me pohjoismaalaiset todella olemme ulkopuolisen silmin.

“Oli kiinnostavaa havainnoida, miten eri maat reagoivat kirjan ilmestyttyä. Ruotsalaiset olivat sinut kirjan sisältämän kritiikin suhteen, sillä he ovat tottuneet siihen, että heitä kritisoidaan. Norjalaiset olivat todella vihaisia ja todellakin suuttuivat kirjasta. Islantilaisia ärsytti, ettei heistä kirjoitettu heidän mielestään tarpeeksi. Tanskalaiset hermostuivat hieman, mutta unohtivat nopeasti, koska, no, he eivät anna minkään asian häiritä heitä pitkään. Suomalaiset sen sijaan tajusivat kirjan sisältämän huumorin ja kaikista pohjoismaalaisista suomalaiset pitivät kirjasta varmasti eniten.”

Oxfordin yliopiston tarkkaa perustamispäivää ei tiedetä, mutta opetusta siellä on tarjottu ainakin vuodesta 1096.

Vaikka Booth tietysti löytää Suomesta ja suomalaisuudesta vähemmän mairittelevia puolia, saavat suomalaiset häneltä vuolaita kehuja. Kirjassaan Booth sanoo, että olisi aivan tyytyväinen, mikäli suomalaiset hallitsisivat maailmaa, ja hänen mielestään sanan fantastinen voisi muuttaa finntastiseksi.

“Rakastan suomalaisia. Rakastan asennettanne, nöyryyttänne, vaatimattomuuttanne sekä ahkeruuttanne – te hyödynnätte sen mikä tarjolla on. Rakastan rutikuivaa huumorianne, joka on täynnä piilotettua ironiaa. Teihin voi myös aina luottaa, sananne pitää. Ihailen myös syvästi historiaanne, se on aivan uskomaton. Te olette Euroopan tuntemattomia sankareita.”

Kerron Boothille siitä, miten Lontoon reissun jälkeen olen tuntenut itseni varsinaiseksi Suomi-kuvan ankeuttajaksi, maabrändäyksen irvikuvaksi. Mikä minussa on vikana, kun en voi olla kuten tanskalaiset ja ottaa mukisematta vastaan kotimaatani koskevia kehuja tai olla rinta rottingilla asioista, jotka aivan tilastollisestikin osoittavat maani onnistumisista? Booth lohduttaa minua ja sanoo minun olevan vain aivan tyypillinen suomalainen.

“Minusta se on kiehtovaa, miten kansallinen kulttuuri voi vaikuttaa niin voimakkaasti jokaiseen ihmiseen ja heidän käytökseensä. Suomessa ja sen brändäämisessä olisi niin paljon potentiaalia, mutta todennäköisesti ette tule ikinä hyödyntämään sitä. Se ei vaan ole teidän luonteessanne”.

Tietysti minun on pakko kysyä Boothilta, pitäisikö meidän suomalaisten sitten hänen mielestään arvostaa itseämme ja tekojamme enemmän. “Silloinhan te tuhoaisitte koko perustanne, eikös? Teidän hillitty vaatimattomuus on juuri se, mikä on kaikkein vetovoimaisinta. Tämä saattaa kuulostaa todella mahtipontiselta, mutta minun mielipiteeni on se, että älkää muuttuko ollenkaan. Vastustakaa muutoksentarvetta. Ja kun brändäätte maatanne, teidän pitäisi unohtaa ne tuhannet järvet, se on hevonpaskaa. Kaikkialla on luontoa. Mikä Suomessa juuri on erityistä, on sen kansa ja kulttuuri. Olette ehkä hieman hulluja, mutta siinä on jotain todella poikkeuksellista, että voi olla samaan aikaan hullu ja luotettava.”

Aion siis vastaisuudessakin kritisoida VR:ää ja kyseenalaistaa Suomen sijoitusta onnellisena maana. Kuten meillä sanotaan, “kell’ onni on, se onnen kätkeköön”.

Reuters Institute Digital News 2023 -raportti

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Rotat ja hiiret, hyvässä ja pahassa - 25.05.2023
• Kodittomien karu kohtalo - 21.03.2023
• Sään piinaamassa San Franciscossa yhteisöllisyys on löytymässä uudelleen - 03.02.2023
• Qatarissa poljetaan ihmisoikeuksia - missä on rakentava urheilujournalismi? - 16.12.2022
• Maahanmuutto - Tanskan politiikan kestosuosikki - 03.11.2022
• Naapurisovusta pihapiirin ja valtioiden tasolla - 28.09.2022