On Labor Dayn jälkeinen tiistai 5. syyskuuta, ja kävelemme opiskelukaverini kanssa Queensin kuumia katuja pitkin. Olemme tekemässä kotitehtävää ensimmäiselle toimitustyön kurssille Columbian yliopiston journalismikoulun datajournalismin maisteriohjelmassa. Tehtävä ei vielä liity mitenkään dataan vaan vuosia vanhoihin, ratkaisematta jääneisiin murhiin.

Journalismikoulun aloittava vuosikurssi. Kuva: Rebecca Castillo

Kadulla tapaan sattumalta New Yorkin kaupunginvaltuustoon eli City Counciliin pyrkivän republikaaniehdokkaan, jonka kanssa keskustelen alueen turvallisuudesta. Kuulemma pikkurikokset, kuten ryöstöt ovat lisääntyneet. Tästä huolimatta pientaloalueella on leppoisa tunnelma, ehkä siksi, että lämpöä on 33 astetta. Naapurustossa 40 vuotta elänyt asukas lakaisee katua talonsa edustalla ja pysähtyy kertoilemaan alueen kehityksestä. Hän kertoo naapureidensa olevan ”good people”. Kadun varrella sijainneessa talossa yli 15 vuotta sitten tapahtunut murha järkytti naapurustoa pahasti.

Journalismikoulun maisteriohjelman opiskelijat aloittivat vuotensa orientaatioilla elokuun puolivälissä. Kaikkiaan meitä on kolmisen sataa, datajournalismin opiskelijoita vain 15. Osa maisteriohjelmassa aloittaneista on tehnyt vuosia töitä journalistina, osa on vaihtamassa alaa ja osa on saapunut suoraan aiemmista opinnoista. Monimuotoisuus on huimaa. Opiskelijat edustavat yli 20 maata, vaikka isoin yksittäinen joukko ovatkin yhdysvaltalaiset.

Ensimmäisten päivien aikana yliopisto on halunnut inspiroida ja innostaa uusia opiskelijoita, joten paikalla on ollut kouluun jollakin tavalla kytköksissä olevia huippupuhujia ja journalismikoulun tuoreita alumneja. Opiskelijat tietenkin kysyivät neuvoja tulossa olevaa kouluvuotta varten. Suurimmalla osalla maisteriopiskelijoista tutkinto kestää vain noin yhdeksän kuukautta, meillä dataihmisillä 12 kuukautta. On siis kiire.

Päällimmäisinä mieleen jääneet ja useimmin toistuneet neuvot ovat seuraavat: tutustu niin moneen ihmiseen kuin ikinä kykenet, ja lähde kampukselta muualle kaupunkiin niin paljon kuin ehdit.

Olen yrittänyt ottaa näistä neuvoista vaarin, ennen kuin datakurssit ja ohjelmointi toden teolla alkavat. Onnekasta New Yorkissa on se, ettei täällä koskaan lopu tekeminen kesken. Toisaalta kampukselle ja journalismikoulun omaan rakennukseen eli Pulitzer Halliin jämähtäminen on myös luonnollista, koska töitä on paljon ja mihin tahansa menetkin, se kestää kauan.

Labor Dayna järjestettyyn, Karibian alueen kulttuureja juhlistaneeseen karnevaaliin Brooklyniin matkasimme puolitoista tuntia. Matka takaisin Uptowniin oli vielä pidempi, koska katuja ja metroasemia oli suljettu paraatin takia. Myös vanhojen murhajuttujen tapahtumapaikoille Queensiin kuluu matka-aikaa yhteensä tunteja.

En ollut käynyt New Yorkissa ennen Columbian yliopistoon pääsyä. Kun joskus googlasin yliopiston sijainnin, innostuin nähdessäni, että kampus on Broadwaylla. No, Manhattan itsessään on niin suuri saari ja Broadway sitä pituussuunnassa halkova katu, että Columbian yliopiston ja “sen Broadwayn” välissä on noin parikymmentä minuuttia metromatkaa. Sehän ei ole mitään, ainakaan jos sattuu saamaan halvat viime hetken liput Broadway-show’hun. New Yorkin metro onkin onneksi jo täysin palautunut koronapandemian alhosta, vaikka osa hieman jännittääkin metrolla ajelua yöaikaan.

Yllättävän moni opiskelukaveri on kaltaiseni New York -ummikko. Siksi ensimmäisillä kursseilla professorit haluavat viedä opiskelijoita eri puolille kaupunkia ja tapaamaan paikallisia. Tärkeä osa journalismiopintoja New Yorkissa on oppia, miten tehdä journalismia juuri New Yorkissa.

Yksi korostuvista teemoista on turvallisuus, josta aloittaville opiskelijoille pidettiin luento toisella viikolla. Toistaiseksi opiskelijat jakavat tiuhaan tahtiin turvallisuusraportteja asuinalueillaan tapahtuneista rikoksista, joita on jonkin verran. Ensimmäiselle gallup-kierrokselle lähtiessämme professori kehotti välttämään läheistä Morningside Parkia, joka tosin on päiväsaikaan oikein leppoisa paikka. Labor Day -festivaaleilla oli lähtömme jälkeen ollut kaksi ampumatapausta. Queensin murhapaikkakierroksella opiskelutoverini törmäsi tuoreeseen ampumavälikohtaukseen, jossa poliisit olivat edelleen paikalla. On hyvä tietää, mitä katuja ja puistoja välttää, mutta kannattaa myös luottaa siihen, ettei itselle käy kuinkaan.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Pari pointtia tulevaisuuden stipendiaateille - 03.09.2024
• Metsäretki Vermontissa ja kahvitteluja New York Timesin toimituksessa - 05.08.2024
• Elokuvallisia hetkiä, säästövinkkejä ja metrotarinoita maailman parhaassa kaupungissa - 19.06.2024
• Koulupäivistä tuli kansainvälinen uutinen - 10.05.2024
• Alkukevään viikonloppu Baltimoressa - 25.03.2024
• Toimittajaopiskelijat elävät demokratian ratkaisun hetkiä - 01.02.2024
• Maailmanpolitiikka astuu kampukselle - 13.12.2023
• Visioita tulevaisuudesta: ChatGPT ja journalismin evoluutio - 15.11.2023
• Tulvapäivä journalismikoulussa - 12.10.2023