Sää, tuo kaikkien keskustelujen alku
Hanna Käyhkö
On asia, josta Britanniassa ei voi puhua liikaa tai liian usein: sää. Englannin säässä toki riittääkin puhumista. Joka päivä todennäköisesti jossain vaiheessa sataa, paistaa aurinko ja tuulee kovaa tai hiljaa.
On ollut hauska tajuta, että sää on todellakin relevantti puheenaihe missä hyvänsä, kenen kanssa tahansa. Siinä missä Suomessa sää sopii päivittelyn aiheeksi lähinnä äärioloissa tai keskustelun avaukseksi puolitutun kanssa, on Britanniassa sää paras small talk aina.
Kuluneena syksynä ja talvena Oxfordia ovat piinanneet tulvat. Ensin ylämaan nummilta kohti jokia valuva vesi valtasi puistot ja pellot. Kun näin ensimmäisen veden valtaan joutuneen jalkapallokentän ja leikkipuiston, otin innostuksen vallassa kuvia ja videota. Onneksi tarkistin paikalliselta tuttavalta ilmiön ihmeellisyyden ennen kuin ennätin lähettää kuvia Oxford Mailiin. “Sinnehän vesien kuuluukin kertyä, niin käy joka talvi” selosti paikallisoppaani hiukan huvittuneena.
Paikallisten huvitus vaihtui kuitenkin talven kuluessa taisteluksi vettä vastaan. Öisten rankkasateiden jälkeen vesi nousi kaduille ja teille niin, että autot ajoivat 30-40 senttimetrin korkeuteen nousevassa tulvavedessä.
Monin paikoin katuja suljettiin, ja liikennettä ohjattiin toisille reiteille. Lenkkipolut muuttuivat juoksevaksi mudaksi, ja yhtäkkiä maisema näytti siltä kuin olisimme keskellä lampien ja järvien täyttämää maata.
Pahiten ongelma iski toki mataliin rakennuksiin, joihin vesi valui suoraan sisään. Monella alueella talojen ovien eteen kasattiin hiekkasäkkejä ja muita tulvaesteitä, kauppoja ja pubeja suljettiin kuivaustöiden ajaksi.
Tulvatilanne ajoi paikalle Oxfordiin jopa Britannian pääministerin Rishi Sunakin ihmettelemään tilannetta.
Tulvatilanne helpotti lopulta vasta, kun sää muuttui talvisemmaksi kuivan pakkasilman myötä. Tästä päästiinkin sujuvasti seuraavaan keskusteluaiheeseen: kuinka kylmää kenelläkin on kodissaan, miten ihmeessä britit ovat noin karaistuneita ja miten selvitä tästä vilusta.
Opiskelutovereideni, siis näiden hyvin lämpimistä maista olevien ihmisten, keskuudessa elää vahva uskomus siitä, että suomalaiset kestävät miten kovaa kylmyyttä tahansa. Olen oikonut käsitystä kertomalla hyvin eristetyistä taloista, kolminkertaisista ikkunalaseista ja paksuista ulkovaatteista. En muista koskaan palelleeni Suomessa näin paljon kuin viime viikkoina täällä! Vaikka pakkasta on mittarin mukaan vain -5 astetta, menee kalseankostea läpi ulkona kaikista vaatekerroista.
Todellinen kylmyys iskee kuitenkin vasta sisätiloissa. Kivilattiat ovat jääkylmiä, ovista, valtavista ikkunoista ja eristämättömien kivitalojen nurkista vetää. Vaikka yliopistolla luentosalimme nurkassa tohisee patteri, istumme kaikki ulkotakeissa, kaulaliinoihin kääriytyneinä ja pipot päässä.
Meille muualta tulleille on suurta hupia kauhistella paikallisten karaistunutta luontoa. Kaikista kylmimpinäkin aamuina voi nähdä kadulla koululaisia sortseissa, aikuisia ihmisiä paitahihasillaan ilman hattua tai hanskoja sekä istumassa rennosti kahvilan terassilla – ihan kuin pakkanen ei purisi heihin lainkaan.
Toki myös paikallisten mutkattomasta suhteesta pakkasen aiheuttamiin vaivoihin on riittänyt ihmeteltävää. Viimeksi tänä aamuna leuka loksahti auki, kun katselimme naapurin keinoa putsata jäätynyt auton ikkuna: hän kaatoi lasille tulikuumaa vettä ja hyppäsi kiireesti autoon. Näppärää!
Tästä kaikesta todellakin riittää puhetta enemmän kuin small talkin verran. Sää ja sen päivittely on osa brittiläistä kulttuuria, eikä sitä kannata väheksyä.
Säästä voi puhua yhtä lailla naapurin, pubin tarjoilijan kuin vaikka yliopiston professorin kanssa, ja aika usein keskustelusta avautuu kiinnostava historiallinen, kulttuurinen tai yhteiskunnallinen kulma.
Itse olen oppinut säästä poikineista keskusteluista monenlaista brittiläisestä ruokaperinteestä, Margaret Thatcherin vuosista, yliopisto-opiskelijoiden vuosisataisista perinteistä ja yhteiskuntaluokkien eroista.
Nyt Oxfordissa odotetaan jo kevättä. Monen paikallisen puheissa elää lupaus siitä, että helmikuussa helpottaa, maalis-huhtikuussa luvassa on ihana kevät – ja kesällä sataa taas. Sitä odotellessa on vielä muutama viikko aikaa päivitellä pakkasia.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Ilmiöitä, joita takuulla kaipaan täältä - 18.06.2024
- Lapset kouluun vieraassa maassa - karmea kohtalo vai mieletön mahdollisuus? - 26.04.2024
- Kulttuurien sekamelskassa on vaalittava perinteitä - 20.03.2024
- Ne onnelliset - 14.12.2023
- Koti Oxfordista voi olla muutaman mutkan takana - 01.11.2023