Ennen vierailuamme olemme saaneet tiukat ohjeet. Ei oransseja vaatteita, ei farkkukangasta, ei matkapuhelimia, ei keltaisia sadetakkeja. Samalla meille kerrotaan, miten meidän tulee toimia, jos kuulemme hälytysääniä tai aseiden laukauksia.

Vankilan portti.

Minä ja muut World Press Instituten toimittajaohjelman osallistujat olemme astumassa sisään Kalifornian vanhimpaan vankilaan, San Franciscossa sijaitsevaan San Quentinin kuntoutuskeskukseen. Vierailu on osa ohjelmaamme, jonka tarkoituksena on esitellä meille Yhdysvaltojen yhteiskunnan eri osia mahdollisimman laajasti.

Aiemmin San Quentinin vankilan nimellä tunnettu laitos on esiintynyt monissa televisiosarjoissa ja elokuvissa. Vankilassa on istunut monia pahamaineisia vankeja, kuten jo edesmennyt kulttijohtaja ja useista murhista tuomittu Charles Manson. Vankilan oloja on vuosien varrella myös kritisoitu vankien epähygieenisistä, ahtaista ja epämukavista oloista.

Nyt vankilasta halutaan tehdä rangaistuslaitoksen sijasta kuntoutuskeskus. Taustalla on Kalifornian demokraattikuvernööri Gavin Newsomin ja muiden viranomaisten ajama hanke. Tavoitteena on uudistaa vankilaa Pohjoismaisen mallin suuntaan, jossa rangaistuksen sijaan painotetaan kuntoutusta. Samalla vankilan olosuhteita on pyritty muokkaamaan enemmän vankilan ulkopuolista yhteiskuntaa muistuttaviksi, jotta ne tukisivat paremmin vankien paluuta arkeen. Osana vankilan uudistumishankkeita San Quentinissa on muun muassa juostu dokumenttiinkin päätynyt maraton ja järjestetty filmifestivaali.

Vankilan uudistus liittyy Kalifornian laajempaan hankkeeseen, jossa pyritään vähentämään niin vankiloiden kuin vankien määrää. Yhdysvalloissa on jo pitkään keskusteltu joukkovangitsemisista ja niiden aiheuttamista ongelmista.  Joukkovangitsemisilla viitataan siihen, että Yhdysvallat on vanginnut enemmän ihmisiä kuin yksikään muu maa maailmassa. Tämä on tehnyt vankiloista ruuhkautuneita ja vaikuttanut monien ihmisten elämään negatiivisesti. Järjestelmän kriitikkojen mukaan vankilassa istuu monia henkilöitä, jotka eivät ole uhka yhteiskunnan turvallisuudelle. Osa on tuomittu varsin minimaalisista rikoksista, joista muissa maissa voisi selvitä vankeutta vähäisemmällä rangaistuksella.

Ilmiössä näkyy myös epätasa-arvo Yhdysvaltojen valkoisen ja ei-valkoisen väestön välillä. Kärjistetysti asian voi tiivistää niin, että mustat ja latinot saavat edelleen selkeästi valkoista väestöä tiukempia vankeusrangaistuksia. Myös varallisuuserot näkyvät oikeusjärjestelmässä. Osa ajautuu rikoksiin köyhyyden vuoksi. Lisäksi ne ihmiset, joilla on varaa maksaa hyvästä asianajajasta, saavat itselleen paremmin oikeutta. Rikoksista syytetyt varakkaat voivat päästä pois vankilasta oikeuskäsittelyn ajaksi takuut maksamalla, mikä taas ei ole vähävaraisille mahdollista.

Meidän vankilakierroksemme alkaa vankilan johtajan esittelyluennolla vankilan kirkossa. Tämän jälkeen meille esittäytyvät vangit, jotka toimivat loppupäivän oppainamme vankilassa. Oppaamme avaavat esityksensä kertomalla avoimesti, miksi he ovat vankilaan päätyneet ja miten heidän kuntoutuksensa on sujunut. Kaikki miehet on tuomittu vakavista rikoksista, muun muassa murhista. Lisäksi heitä yhdistää se, että he ovat syntyneet ja kasvaneet köyhässä ja väkivaltaisessa ympäristössä ja kohdanneet kaltoinkohtelua elämänsä aikana.

Vankilan sanomalehti.

Kaikki kertovat sitoutuneensa kuntoutusohjelmaan ja katuvansa tekojaan. Osa heistä voi silti istua vankilassa loppuelämänsä, sillä Yhdysvalloissa useiden vuosikymmenten mittaiset tuomiot eivät ole mikään harvinaisuus.

Keskustelimme vankien kanssa myös siitä, ovatko vankilan olot todella parantuneet sen muutosohjelman myötä. Vankien mukaan muutosta on todella tapahtunut, minkä myötä myös vankien ja henkilökunnan välit ovat kohentuneet ja kunnioitus osapuolten välillä kasvanut. He kuitenkin lisäsivät että kaikki jännitteet eivät ole kadonneet, mihin vaikuttavat sekä henkilökunnan asenteet että se, että kaikki vangit eivät ole kiinnostuneita kuntoutumisesta.

Julkisuudessa uudistukset ovat saaneet myös muuta kritiikkiä. Vangit ovat kertoneet muun muassa New York Timesille, että vankien huonoja asuinolosuhteita ei ole vieläkään saatu korjattua kunnolla. Rikoksien uhrien etujärjestö on taas kritisoinut Newsomin hanketta siitä, että se ei huomioi tarpeeksi rikoksien uhreja, eikä uudistusohjelmassa ole ohjattu tarpeeksi rahaa rikoksien uhrien ja heidän perheidensä tukemiseen.

Esittelykierroksen jälkeen meidät viedään katsomaan vankilan omaa erikoisuutta eli sen uutistoimitusta. Toimituksessa tehdään vankilan sanomalehteä, tuotetaan podcastia ja kuvataan lyhytdokumentteja. Uutistoimituksessa työskentelevät kuvasivat meille, miten journalismin teko oli antanut heille uuden tavan ilmaista itseään ja käsitellä epäkohtia.

Vaikka saimmekin nähdä vankilassa sen viestintäosaston meille järjestämän ja oletettavasti hyvin kiillotetun kuvan, oli vierailu hyvin silmiä avaava. Antoisinta oli se, että saimme keskustella vankien kanssa suoraan, eivätkä nämä kaihtaneet vastata kysymyksiin omasta elämästään ja vankilan oloista. San Quentin on muutoksensa myötä Yhdysvalloissa varsin poikkeuksellinen vankila. Nähtäväksi jääkin, onnistuvatko Kalifornian uudistukset vähentämään vankien ja rikoksien määrää.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Havaintoja vaalisyksystä Yhdysvalloissa - 24.10.2024