„Se nyt on sellainen vaihtoehtotyyppi, joka ostaa pelkkää luomua. Er kauft nur BIO.“ Näin luonnehti yksi journalistiohjelmamme opiskelijoista tuoretta kämppistään.

Berliini on kaupunki, jossa on helppoa piipahtaa erilaisissa sfääreissä. Yksi helpoimmista on biosfääri. Pelkastään luomua myyviä kauppoja on tasaisesti ympäri kaupunkia, ja luomusupermarketit kuten Biocompany ovat aikaa sitten muodostaneet isoja ketjuja. Saksassa on noin neljäsataa supermarkettia, joiden valikoimissa on pelkästään bioa ja ököa. Useimmilla „tavallisista“ kaupoista on myös omat luomuvalikoimansa, ja se onkin tärkein syy luomun menekin kasvuun viime vuosina Saksassa.

Kaupunginosista Prenzlauer Berg on luomuilussa toki aivan omalla tasollaan. Siellä torstain Kollwitzplatzin luomumarkkinoilla tuntee liikkuvansa kepeän porvarillisen elokuvan lavasteissa. On luomukuohuviiniä, vohvelit on ehdottomasti tehty luomuviljasta ja kokojyvästä. Myyjillä on kasvoillaan luomuhunajahymy. Täällä ei Netton (paikallisen Alepan) muovipusseja näy, hyvänen aika sentään.

Journalistikollegani kuvaus vaihtoehtokämppiksestään lienee yksi luomuasiakkaan arkkityyppi. Silti hyvin toimeentulevat berliiniläiset (joilla monilla on takanaan vaihtoehtomenneisyys) kantavat suurimmat summat biomarkettien kassaan.

Luomun ostaminen Berliinissä on yksinkertaisesti helppoa ja Suomeen verrattuna halpaa. Biocompany omilla nurkillani Neuköllnissä tarjoaa asiallisesti ja houkuttelevasti hyllyille aseteltuja elintarvikkeita, kun taas vastapäinen perusmarketti on kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Biocompanyn hinnat ovat kuitenkin selvästi kalliimpia kuin vastapäisen kaupan.

Berliinin biosfäärissä on myös varsin helppoa huijata itseään. Luomujuuston rasvaisuus tuntuu nimittäin sivuseikalta, koska hyvä omatunto on jo lunastettu luomuleimalla. Minua naurattaa myös se, kuinka pontevasti luomusyntejä asetellaan asiakkaiden ulottuville. Luomusuklaan, luomusipsien(!) ja punaviinien valikoima on hengästyttävä.

Naapurustoni toinen biokauppa ei ole pelkästään luontoystävällinen. Palvelutiskillä myyjä kysyy: „Haluatteko tavallisen hinnan vai alennetun?“

„Ai mitä?“

„Meillä on nämä sosiaaliset hinnat. Jos olet vaikka opiskelija, voit valita alemman“.

„Kröhöm. Otan tavallisen.“ ( Ja muistan samalla olevani opiskelija)

Näyttää siltä, että olen taipuvainen kuorimaan kerman biomeiningin päältä. Käyn ostamassa perustarvikkeet peruskaupasta, jotakin turkkilaisten vihannestiskeiltä ja pisteen iin päälle biomarketista. Hyvän omantunnon hankkimiseen Berliini on hyvä kaupunki.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Start up (your life) in Berlin - 04.05.2012
• Sanavalmis berliiniläinen - 19.03.2012
• Kreikkalaista journalismia - 03.02.2012
• Rentouttavaa joulua Frau Merkel! - 21.12.2011