Tylsä kirjoitus ikävistä asioista

09.12.2011
In: Oxford

saskasaarikoski

Saska Saarikoski opiskeli lukuvuoden 2011 - 2012 Oxfordin yliopiston Reuters-instituutissa.

On ollut raivostuttavaa seurata Britanniassa euron kriisiä. Kun minun maani ja minun rahani ovat olleet uhattuina, nämä täkäläiset poliitikot ovat illasta toiseen jauhaneet siitä, miten britit voisivat käyttää tilaisuutta hyväkseen.

Britannia on kuin hyypiö, jonka seinänaapurin kämppä on tulessa, ja joka haluaa kieltää palokunnalta veden käytön.

Euron kriisi on puhaltanut uutta intoa varsinkin konservatiivipuolueen EU-vastustajiin. He eivät ole peitelleet riemuaan mannermaan vaikeuksista: mitäs me aina sanoimmekaan! He lähettivät pääministeri David Cameronin kanaalin yli ajamaan brittien etuja kuin vihainen bulldoggi. Ei siis auttamaan euron pelastamisessa – siitä he viisveisaavat – vaan vetämään välistä, laittamaan kapuloita rattaisiin, tekemään jalkakamppeja. Muuten he uhkasivat vaatia kansanäänestystä koko Britannian EU-jäsenyydestä.

Britannialle tärkeintä on pelastaa Lontoon Cityn pankkiirien bisnekset maksoi mitä maksoi. Siksi Britannia jäi ulos euromaiden yhteisestä sopimuksesta, mikä uhkaa ajaa maan Euroopan yksinäiseksi mököttäjäksi, jonka valitusta muut eivät kauaa viitsi kuunnella.

Räksytyksellään britit ovat yrittäneet peittää harminsa siitä, että Saksan vetämällä Pohjois-Euroopalla menee paljon paremmin kuin Britannialla. Ja mannermaan menestyksen takana on aito kilpailukyky ja hyvät tuotteet, jotka käyvät maailmalla kaupaksi.

Sen sijaan Britannian talouden heikkous näkyy koko ajan selvemmin. Britanniahan oli kauan, kauan sitten maailman johtava teollisuusmahti, Workshop of the World. Saarivaltion jääräpääasenteet (niin oikeistossa kuin vasemmistossakin) ovat kuitenkin jo pitkään estäneet maan teollisuutta uudistumasta kilpailijoiden tahtiin.

Itselleni oli järkytys tajuta, että Britannian teollinen tuotanto ei ole kasvanut lainkaan 1980-luvun jälkeen. Maassa on vain muutama Rolls-Roycen kaltainen globaali brändi. Suurin osa tuotantolaitoksista on alle tusinan työntekijän natisevia nyrkkipajoja. Maan teollinen perintö on tuhottu.

Thatcherin kaudella britit kuvittelivat oppineensa nostamaan itsensä tukasta suosta. Talouden liberalisoinnin myötä pääomia alkoi tulvia Lontoon Cityn pankkeihin, mikä näytti hetken aikaa rikastuttavan koko maata. Niin oikeistolaiset kuin vasemmistolaisetkin poliitikot alkoivat haaveilla, että Britannia voisi elättää itsensä pelkästään pankeilla ja popilla. Coolissa Britanniassa työläisten ei tarvitsisi enää liata käsiään.

Laskemalla veroja ja vähentämällä rahamarkkinoiden säätelyä Britannia on luonut itsestään pankkiparatiisin. Kun muu tuotanto on samaan aikaan rapistunut, maa on jäänyt koko ajan pahemmin pankkiirien armoille. Pankit maksoivat viime vuonna Britannialle noin 53 miljardia puntaa veroja. Niillä hopearahoilla Britannia myi nyt asemansa Euroopassa.

Britannian Eurooppa-vastaista politiikkaa ovat tukeneet varsinkin oikeistolaiset sanomalehdet, joiden omistajien lonkerot ovat syvällä finanssimaailmassa. Siksi Britanniassa nyt paljastunut salakuunteluskandaali ei koske vain julkkiksia ja median moraalia: sanomalehtien niskalenkki poliitikoista on taannut myös halutun politiikan jatkumisen.

Britanniassahan ilmestyy joukko maailman parhaita sanomalehtiä, joista löytyy loistavia kriittisiä analyysejä myös Britannian talouden ja EU-politiikan järjettömyyksistä. Niitä lukemalla minäkin olen näitä ajatuksiani rakennellut.

Mutta tavallinen kansa ei lue Guardiania eikä Financial Timesia vaan Sunia, Daily Mailia ja Daily Staria, jotka täyttävät lukijoidensa päät hämmentävän typerillä stereotypioilla natsisakuista, seksiranskiksista ja lierolatinoista. Ja näitä tyyppejä hyvän vanhan brittibulldoggin piti käydä puraisemassa persuksista.

Ihan tässä on tullut ikävä älyllisesti korkeatasoista suomalaista keskustelua.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment