Jo kaksi viikkoa Columbian yliopiston tutkivan journalismin kesäkurssia sekoittaa pään huolellisesti, ja vielä on viikko jäljellä. Kesäkurssin rakenne on yksinkertaisuudessaan nerokas, mutta tuhlaileva.

Yliopiston oma väki ja vierailevat luennoitsijat jakavat kokemuksiaan ja ohjeitaan parhaansa mukaan yhdeksästä viiteen. Tahti on ripeä eikä neuvoissa säästellä. Tämä aiheuttaa sen, että valtava määrä tietoa valahtaa läpi aivojen kuin vesi hanhen selästä. Ihmisen kyky omaksua uutta tietoa on rajallinen, valitettavasti. Onneksi se ei haittaa.

Tutkivan journalismin kesäkurssin ulkoiset puitteet ovat ylevät.

Tutkivan journalismin neuvot noudattavat samoja lainalaisuuksia kuin muutkin neuvot. Parhaat tuppaavat jäämään mieleen. Kesäkurssin säännöt valitettavasti kieltävät kertomasta luentojen yksityiskohdista, mutta yleisluonnehdinta on helppo löytää täältä.

Kolmessa viikossa siis opetetaan, kuinka löytää, käsitellä ja analysoida tietoa ja miten lopuksi kirjoitetaan vetävä tarina. Jos tämä kirjoitus ei vaikuta erityisen vetävältä, niin se saattaa johtua siitä, että tarinankerrontaa opetetaan vasta viimeisellä viikolla.

Hieman ristiriitaisesti kurssilla kehotetaan kuitenkin vapaasti jakamaan kerrottua kollegoille, joten tässä kuusi keskeisintä oppia, joista voi olla hyötyä.

1. Tutkiva journalismi on ajattelutapa

Tämä miete toistuu kurssilla usein. Luennoitsijoiden mielestä ei ole olemassa erityistä kaavaa, jonka avulla syntyy tutkivaa journalismia. Tutkiva journalismi on ajattelutapa, joka perustuu tiivistetysti vaikkapa seuraaviin kolmeen kysymykseen: mikä on väärin, kuka on vastuussa ja minkä pitäisi muuttua.

2. Ole kärsivällinen

Monet tutkivat journalistit kehottavat rauhallisuuteen ja kärsivällisyyteen. Juttuprosessit saattavat kestää vuoden tai pidempäänkin. Tämä ei tarkoita sitä, että tutkivat journalistit odottavat kädet sylissä asioiden tapahtumista. Toimittajat keräävät lisää aineistoa ja odottavat jutun kypsymistä. Aikaa pitää varata myös siihen, että faktat tarkastetaan lopuksi vielä kerran ja juttujen kohteille annetaan tilaisuus vastata esitettyihin väitteisiin.

Tuorekin data on vasta puolivalmiste, kuten Grand Central Terminalin ruokaosaston kalafileet. Herkkua syntyy vastaa, kun raaka-ainetta jalostetaan vielä pidemmälle.

3. Luottamus syntyy ajan kanssa

Ihmisten välinen luottamus rakentuu pikkuhiljaa, ja jotkut jutut vaativat syntyäkseen syvän luottamuksen. Tuskin itsekään avautuisit ensimmäiselle soittajalle asioista, joista et oikeastaan haluaisi edes puhua tai jotka ovat muuten vain vähän vaikeita.

4. Epäile dataa

Kyseenalaista ja suhteuta kaikki saamasi tieto. Kysy itseltäsi, kuka on kerännyt tiedon, miksi tieto on kerätty ja milloin tieto on kerätty. Kerro nämä asiat myös lukijoille. Mieti vielä, onko tiedoissasi aukkoja. Mieti myös, miksi juuri sinä löysit tai sait tiedon. Takaatko kenties asialle myönteisimmän julkisuuden?

5. Datajournalistinkin on puhuttava ihmisille

Vaikka hallitsisit kaikki ohjelmointikielet ja vaikka ammentaisit mitä mielenkiintoisimmista datalähteistä, tärkeintä on puhua lopuksi ihmisten kanssa. Monelle oudolle löydökselle saattaa olla yksinkertainen syy, jota et ehkä hoksaa, jos et puhu muille ihmisille. Kysy fiksummilta, onko ideasi kestävä ja hypoteesisi lähelläkään todellisuutta. Voi olla, että olet ymmärtänyt kaiken väärin tai melkein oikein.

6. Älä mokaa lopuksi

Erityisen tarkkana kannattaa olla juttuprosessin loppuvaiheessa. Hyvänkin tutkivan journalistin jutun voi joku muu pilata huonolla editoinnilla ja viime hetken hätäpäisillä muutoksilla.

Brooklyn Bridgellä on vitsailukin näköjään kielletty ihan sakon uhalla.