Kun on selvinnyt Oxfordin ensimmäisestä flunssasta ja oppinut käyttämään vuokratalon lämmitystä, alkaa sopeutua Englantiin.

Tulimme Oxfordiin kuukausi sitten, vaikka opinnot Reuters instituutissa alkoivat vasta viime viikolla. Edellisvuosien suomalaisfellowt sanoivat, että paikan päälle kannattaa ainakin perheellisen tulla 3 viikkoa ennen opintojen alkua. Se oli hyvä neuvo, sillä säätämistä on riittänyt näihin päiviin asti niin sähkö-, vesi- ja kaasusopimuksissa kuin vuokratalon kuuraamisessa ammattisiivoojan jäljiltä. Lisäksi on ilmoittauduttava city counciliin kiinteistöveron maksamiseksi, rekisteröidyttävä lääkärille, hankittava puhelimet, laajakaista, pankkitili ja täydennettävä kodin kalustusta, muun muassa.

Myös roskissyysteemin selvittäminen on oma hommansa: joka toinen viikko roska-auto hakee talon eteen viedyt kierrätettävät roskat ja joka toinen viikko ei-kierrätettävät roskat, joita saa olla enintään kolme pussia kerrallaan. Ihan mukava yllätys oli myös se, kun edelliset vuokralaiset olivat jättäneet takapihalle 9 pussia ei-kierrätettävää roskaa. Onneksi ystävälliset naapurit antoivat meidän laittaa pusseja myös heidän talojensa eteen.

Kun opinnot viimein alkoivat, meitä varoiteltiin kahmimasta liikaa luentoja ja seminaareja. Oxford on nimittäin pullollaan tapahtumia aamusta iltaan, eikä pelkästään yliopiston tarjoamana. Lisäksi tunnin junamatkan päässä on Lontoo, jossa voi helposti pyörähtää päiväseltään esimerkiksi media-alan omalla Frontline-klubilla.

Instituutin suosittelemista seminaareista kertyy jo viikko täyteen. Miten ihmeessä saan mahdutettua mukaan vielä jotain ihan muuta? Esimerkiksi mielenkiintoisia dokumentteja esitettäisiin melkein joka ilta. Pubissakin pitäisi ehtiä istumaan muiden journalist fellowsien kanssa, koska se on kuulemma stipendijakson parhainta antia.

Instituutin henkilökunnan mukaan stipendivuosi ei saa olla pelkkää opiskelua, vaan aika on jaettava opintojen, oman tutkimustyön ja ”Oxford experiencen” välillä. Perheellisenä, joskin au pairin avustamana, se tarkoittaa, että täytyy todella malttaa mielensä ja yrittää poimia satojen mielenkiintoisten tapahtumien joukosta ne itselle kaikkein kiintoisimmat. Mutta nälkä kasvaa syödessä ja olen tosissaan kateellinen itävaltalaiselle stipendiaatille, joka on mukana Green Templeton collegemme naisten soutujoukkueessa, vaikka hän joutuukin heräämään soutuharjoituksiin joka lauantaiaamu klo 6.

Joku on sanonut, että Oxford on kuin ”academic fairytale” ja se pitää kyllä paikkansa. Luentojen ja mielenkiintoisten seminaarien lisäksi koko kaupunki on yhtä yliopistoa vuosisatoja vanhoine collegeineen ja akateemisine perinteineen. On etuoikeutettua, että me suomalaiset, toisin kuin valtaosa muista journalist felloweista, saamme olla Oxfordissa kesään asti kaikki kolme lukukautta.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Take care, Oxford! - 07.07.2014
• Mitä tulen kaipaamaan - 28.04.2014
• Salsaa ja saksan kieltä - 07.03.2014
• Tämähän alkaa sujua - 31.01.2014
• Jouluna ei tapahdu mitään - 02.01.2014
• Arki on arkea Oxfordissakin - 09.12.2013