USC Annenbergin maisteriohjelma käynnistyi kesän intensiivikurssilla, jolla kerrattiin journalismin perusteet pikakelauksella aasta ööhön sekä opeteltiin tärkeimpiä teknisiä taitoja: järjestelmä- ja videokameroiden käyttöä, äänitekniikkaa ja videoiden editointia, designia ja datavisualisointia sekä koodaamista ja julkaisutekniikoita. Kymmeneen vuoteen en ollut tehnyt katugallupia, joten kertaus tuli tarpeeseen.

Kesäkurssini dream team: Tianle Wu Kiinasta, Paula Lyonze Yhdysvalloista ja Serena Hou Taiwanista. Intensiivikurssi on pakollinen kaikille journalismin maisteriopiskelijoille. Ryhmissä on sekaisin Master of Journalism -kurssin vasta kandiksi valmistuneita toimittajanalkuja sekä Master of Specialized -ohjelman työelämässä jo useamman vuoden olleita journalisteja.

Kuvajournalisti Leslie Ridings esitteli Summer Immersion -kurssilla kuvatoimistojen eettisiä ohjeistoja ja kyseenalaisia uutiskuvia. Tänne ominaiseen tyyliin luennolla käytiin värikäs keskustelu valokuvauksen ja kuvankäsittelyn etiikasta. Suomeen verrattuna opetustyyli on todella keskusteleva.

Kuvauspäivä ja valokuvauskilpailu LACMA-taidemuseossa oli yksi kesän intensiivikurssin mukavimmista sessioista. Museon anti oli inspiroiva, kuvausolosuhteet herkulliset ja letkeä päivä paikallaan hektisen kurssiohjelman keskellä.

Jokainen opiskelija lähetti valokuvakisaan kymmenen parasta otostaan. Minä ylsin omalla setilläni hopealle.

Kesällä Donald Trump ilmoitti epäävänsä transsukupuolisten oikeuden palvella Yhdysvaltain armeijassa. Minun ryhmäni teki aiheesta juttukokonaisuuden, johon haastateltiin useita Los Angelesin LGBT-yhteisön aktiiveja. Jutut, kuvat, videot, audio-klipit ja interaktiiviset datavisualisoinnit julkaistiin verkkosivustolla, jonka koodi piti parsia kasaan itse.

Pop-artisti, näyttelijä ja LGBT-aktivisti Isley Reust otti kuvaustiimimme vastaan kotonaan. Haastattelimme Isleytä juttua varten, teimme hänestä videon ja otimme kuvat verkkosivun galleriaan.

Tapasimme myös kuutta franchise-pikaruokalaa pyörittävän Michaela Mendelsohnin, joka edistää transsukupuolisten työllistymistä Los Angelesissa. Arkaluontoiseen juttuun oli yllättävän helppo löytää hyviä haastateltavia.

USC:n kampus on valtava. Kirjoilla on yli 40 000 opiskelijaa ja vilkkaimpina päivinä vilinä on sen mukainen. Varakas yliopisto on kuin keidas keskellä keskustan eteläpuolen rauhattomia kortteleita. Vartijoita on liki joka nurkalla ja esimerkiksi ilta-aikaan voi tilata ilmaisen autokyydin kotiinsa. Minä olen liikkunut melko huolettomasti ympäri kaupunkia, enkä ole kokenut oloani turvattomaksi vielä missään vaiheessa.

Laura Kangasluomasta (vasemmalla alla) ja Mary Paige Nesfederistä tuli hyvät kaverit kesäkurssilla. Tänä vuonna USC:lla on poikkeuksellisesti kaksi Helsingin Sanomain Säätiön stipendiaattia. Minulle myönnettiin alun perin stipendi Berkleyn yliopistoon lukuvuodeksi 2016, mutta yliopisto päätti harmikseni lopettaa koko Visiting Scholar -ohjelman ja minä jäin ilman opiskelupaikkaa. Onneksi HS-säätiö korjasi tilanteen myöntämällä minulle stipendin Los Angelesiin.

Deadline-paineissa kavereista on iso apu. Minä olen ollut suosittua seuraa, kun on pitänyt ratkoa koodaus- ja design-haasteita. Vastapalvelukseksi olen saanut apua kirjallisten töideni kielenhuoltoon. Taustalla Rachel Symons, jonka kanssa solmin yhteisen avunantosopimuksen heti ensimmäisellä viikolla.

Yliopiston vanha kirjastosali on ylväs opiskelupaikka ja tarjoaa kaivatun rauhan kampuksen hälinän keskellä.

Vanhan Doheny-kirjaston lukusalit ovat kuin elokuvista.

Kampuksella on lukuisia ruokaloita ja linjastot vetävät yllättävän hyvin, vaikka pahimpaan ruuhka-aikaan ruokaa jonottavat tuhannet opiskelijat. Kuvan ravintola Lemonade on raikas vaihtoehto pitsalle, purilaisille, kiinalaiselle ja meksikolaiselle ruualle. Kaikissa ruokapaikoissa käytetään kertakäyttöastioita ja olen kantanut koko lukukauden huonoa omaatuntoa siitä, millaisen määrän roskaa sitä tuottaakaan pelkästään lounas- ja kahvilakäynneillä.

USC Annenbergin uusi päärakennus on ihan jalkapallokentän vieressä ja sieltä raikaa vähän väliä musiikki USC:n torvisoittokunnan ja cheerleadeiden harjoituksista. Urheilu on iso osa kampuselämää.

Back to the basics! Eli lähdössä juttukeikalle Beverly Hillsiin.

USC:n maisteriohjelmat ovat intensiivisiä ja vaativia. Moni joutuu tinkimään yöunistaan saadakseen työnsä tehtyä. Jotkut kurssikaverini ovat kertoneet kärsivänsä kroonisesta univajeesta, masennuksesta ja uupumuksesta ja osa puskee eteenpäin pillereiden voimin. Paineet ovat nuorilla kovat. Vanhemmat maksavat kalliin koulutuksen, odotukset ovat korkealla ja hyvistä arvosanoista ja työpaikan saamisesta kannetaan jatkuvaa huolta. Minä olen sikäli onnellisessa asemassa, että pahimmat ammatilliset kriisini uskon jo käyneeni, työpaikka odottaa kotimaassa ja vuosien varrella olen oppinut sietämään hyvin painetta.

M.S.-maisteriohjelman journalistiopiskelijat tekevät USC Annenbergin Media Centerissä yhden työvuoron joka viikko. Harjoitustoimitusta johtavat opiskelijat ja työvuorot aloitetaan aamupalaverilla kuin missä tahansa mediatalossa. Aiheiden pitää sivuta USC:ta ja opiskelijat vaihtavat rooleja viikoittain niin, että kaikille tulevat tutuiksi kirjoittaminen, videoiden teko, radiotyö, verkkotoimittaminen, tuottaminen, some-journalismi ja graafinen työ. Media Centerin työpäivät ovat monelle viikon rankimpia.

Luonnosvihko tuli syksyn mittaan täyteen. Eniten tuli piirrettyä rautalankamalleja datajournalismikurssin verkkosivustoa ja UX-kurssin mobiiliapplikaatiota varten.

UX Design and Strategy -kurssilla innovoitiin digipalvelun konsepti, perustettiin startup ja alettiin kehittää tuotetta jatkuvassa vuorovaikutuksessa kuluttajien kanssa.

Jalkauduimme vähän väliä kaduille ja kahviloihin tapaamaan ihmisiä ja oppimaan heidän käyttäytymisestään, arkisista ongelmistaan, tarpeistaan ja kulutustottumuksistaan. Kurssin lopputyönä esiteltiin potentiaalisille sijoittajille tuotteen prototyyppi, markkina- ja kuluttajatutkimusten tulokset sekä visio tuotteen lanseerauksesta ja jatkokehityksestä. Minulle Viterbi-insinöörikoulun UX-kurssi toi kaivattua vastapainoa journalismiopinnoille. Specialized Journalism -maisteriohjelman hienous on se, että kursseja saa ottaa melko vapaasti muista tiedekunnista.

USC Annenbergin aulassa järjestetään joka viikko keskustelutilaisuuksia, uratapahtumia ja luentoja. Syksyn mittaan sai kuulla kiehtovia puheenvuoroja poliitikoilta, media-alan ammattilaisilta sekä Piilaakson ja Hollywoodin vaikuttajilta. USC:n urapalvelut ja verkostot toimivat todella tehokkaasti ja jatkuvasti olisi tarjolla työ- ja harjoittelumahdollisuuksia. Yliopiston verkkosivuilla mainostetaan, että viime vuoden maisterikurssista 99 prosenttia on jo työllistynyt.

Juttukeikoilla olen päässyt näkemään huikeita paikkoja ja tapaamaan uskomattomia tyyppejä. Los Angelesissa oppii äkkiä sen, että mikään ei ole sitä, miltä ulospäin näyttää. Kaupunki osaa yllättää joka päivä. Tämä kuva on otettu edesmenneen taiteilijan RoHon ateljeesta, jota hänen poikansa Chephren Rasika yrittää suojella. Ulospäin autotalli näyttää miltä tahansa murjulta, mutta sisältä löytyy upeaa taidetta ja kiehtovia tarinoita.

Los Angeles on skeittareiden kaupunki. Kampuksella noin joka toinen kulkee paikasta toiseen rullalaudalla ja esim. Media Centerissä rullalautateline on yhtä normaali kapine kuin vaatenaula.

Minä kiinnostuin alamäkirullalautailusta, kun näin eräällä lenkilläni muutaman hurjapään laskevan vuoristotietä niin kovaa vauhtia, etten pysynyt maantiepyörälläni perässä. Halusin tutustua tarkemmin skeneen ja tehdä jutun tyypeistä, jotka uhmaavat kuolemaa laskemalla mäkiä jopa 80 km/h vauhtia. Löysin videojuttuani varten kaistapäisiä skeittivideoita tekevän parivaljakon Seth McKinneyn ja Max Dublerin, joiden tarinan voitta katsoa täällä: https://youtu.be/YCTp-0W4oWs

Television Reporting and Production -kurssille ilmoittautumista varten piti kerätä vähän rohkeutta, mutta heittäytyminen kannatti. Opin syksyn mittaan valtavasti käsikirjoittamisesta, videokuvauksesta, editoinnista, äänitekniikasta ja tuottamisesta. Kurssin lopputyönä ryhmämme tuotti 20 minuutin makasiiniohjelman, johon jokainen teki yhden videojutun juontoineen. Lisäksi kuvasimme studiossa insertit ja keskustelun sekä loihdimme ohjelmalle visuaalisen ilmeen, logoanimaation, planssit, välianimaatiot ynnä muut härpäkkeet, joita ehyt kokonaisuus vaati.

Kurssikaverini Ben Mohay on unkarilainen tv-toimittaja ja urheilukanavan ankkuri, joka tuli Los Angelesiin laajentamaan osaamistaan. Televisiotyön kurssilla sain ilokseni työskennellä samassa ryhmässä ja opin vähintäänkin yhtä paljon Beniltä kuin kurssin professorilta.

TV-kurssin kautta järjestyi ainutlaatuinen vierailu NFL Networkin studioille, kun tv-yhtiössä työskentelevä professorimme Kingsley Smith kutsui halukkaat tutustumaan yksinomaan jenkkifutikseen keskittyvän kanavan tuotantoa. Tapasimme tv-yhtiön väkeä ja saimme seurata kulisseissa, miten suosittu urheiluohjelma syntyy.

Parin tunnin kierroksella pääsimme tutustumaan tv-shown tuottamisen jokaiseen vaiheeseen. Tuotantotahti on nopea. koneisto valtava. Kaikki toimii kuitenkin ihailtavan sujuvasti ja saumattomasti.

Valvomossa työskentelee kymmenkunta tuottajaa ja koko tuotantokoneistoa johtaa eturivissä istuva ohjaaja.

Live-lähetys kestää puolitoista tuntia ja kulisseja vaihdetaan moneen otteeseen. Vauhti on sähäkkää ja eri toiminnoista vastaa kymmeniä ihmisiä.

Koulumatka sujuu kätevästi Expo Line -junalla. Matkaa Santa Monicasta USC:lle on 16 mailia ja sen taittamiseen kuluu noin 45 minuuttia per suunta.

Olen yrittänyt kulkea koulumatkat pari kertaa viikossa fillarilla, jotta ehtisi saada edes vähän liikuntaa. Pyörätieverkosto on katkonainen ja eurooppalaisittain kehno. Autojen seassa pyöräily on välillä aika hurjaa ja muutaman kerran on ollut kolari lähellä. Los Angelesin julkinen liikenne ei maailman parhaimmasta päästä, mutta junat ovat kulkeneet luotettavasti ja fillari huolitaan aina kyytiin, oli sitten kyseessä juna tai bussi. Etenkin pimeän tullessa hyppään mieluummin julkisten kyytiin kuin otan riskin liikenteessä.

Trumpin vastaiset iskulauseet käyvät Kaliforniassa kaupaksi. Uuden presidentin kohellus on kestopuheenaihe niin kampuksella kuin kaduilla ja kahviloissakin. Moni on sitä mieltä, että yhteiskunta ei ole ollut näin polarisoitunut miesmuistiin. Ääriryhmien esiintulo, poliisiväkivalta, joukkomurhat, terrorismi, valeuutiset ja ilmastonmuutos ovat olleet koko syksyn ihmisten huulilla ja moni on valmis puhumaan suunsa puhtaaksi.

Yksi syksyn hienoimpia tapahtumia oli The California Sunday Magazinen Pop-Up Magazine ACE Hotelin salissa. TED-talk-tyyliseen konseptiin kuuluu, että toimittajat marssivat vuoron perään lavalle kertomaan juttunsa ja tarinaa tehostavat live-bändi, video-klipit ja muut audiovisuaaliset tehosteet. Pop-Up-lehden numero on uniikki, eikä sitä julkaista missään muualla kuin teatterin lavalla. Muutaman vuoden takainen USC:n stipendiaatti Riikka Haikarainen toi konseptin onnistuneesti Suomeen, missä Hesarin toimittajien vastaava versio kantoi nimeä Musta laatikko.

Minulle Los Angelesia ympäröivät vuoret ja kukkulat ovat olleet tärkeä henkireikä. Patikkaretkillä ja fillarilenkeillä on päässyt suurkaupungin hälinää pakoon ja kokoamaan ajatuksia. Tämä kuva on Griffith Parkista, läheltä kuuluisaa Hollywood-kylttiä.

Santa Monica Mountainsin vuoristotiet ovat olleet minulle tärkeä pakopaikka. Lähimmille vuoristoteille polkee Santa Monicasta alle puolessa tunnissa. Siitä alkaa maantiepyöräilijän paratiisi.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Thesis uutissovellusten designista ja tuotekehityksestä – miten luodaan koukuttava käyttäjäkokemus? - 08.06.2018
• Tuntuu kuin olisin opiskellut täällä uuden ammatin - 09.05.2018
• Los Angelesin liikenne takkuaa, mutta tuottaa hyviä innovaatioita - 26.02.2018
• Startup-henki tarttuu myös toimittajaan Los Angelesissa - 27.10.2017