“Se on niin turhauttavaa”, aasialaistaustainen nuori nainen huokasi. “Kun professori kysyy tunnilla jotain ja odottaa meiltä vastausta, minä ehdin vasta ajatella, mikä kysymys oli ja alkaa miettiä sitä, kun amerikkalaiset kurssikaverit ovat jo hyvässä vauhdissa esittämässä mielipiteitään. Tuntuu, että en millään ehdi mukaan keskusteluun!”

Muut kansainväliset opiskelijat nyökkäilevät vieressä myötätuntoisina, sillä ilmiö on tavalla tai toisella tuttu kaikille. Columbiassa mielipide on muodostettava hetkessä, sen on oltava hyvin muotoiltu ja taitavasti perusteltu. Tunnit rakentuvat suuressa määrin keskustelulle ja mielipiteiden vaihdolle – tai professorista riippuen – kipakalle väittelylle.

Konsensushenkisille pohjoismaalaisille ja monille aasialaisille opiskelijoille tämä puoli amerikkalaisesta akateemisesta elämästä on näyttänyt tuottavan vaikeuksia. Useiden kotimaissa argumentointi assosioituu riitelyyn tai sille ei ole julkisessa keskustelussa traditiota. Muutamien kotimaissa mielipiteiden laukominen tietäisi pikapassia telkien taakse.

Kuluneiden puolentoista lukukauden aikana argumentointiin on täällä saanut hyvää harjoitusta – pelkästään talousjournalismin seminaarin kirjoitustehtävät ovat jokseenkin kaikki olleet “ota näkemystä” -mallia: “Venezuela vs. Chile – kumman maan talousnäkymät ovat paremmat?”; “Yhdysvaltain talousnäkymät – tee ennuste ja perustele”; “Kysyntä ja tarjonta – valitse esimerkkitapaus ja perustele se markkinamekanismien kautta”; “Osakemarkkinoiden tilanne – miltä näyttää ja miksi?”; “General Motorsin listautuminen – perustele, oliko anti oikein hinnoiteltu?”; “Osakesijoittamisen strategiat – mikä on paras vaihtoehto?”; “Osakepoiminta – valitse julkisesti listattu osake luokan osakesalkkuun ja perustele valintasi kolumnissa”.

Koko ryhmä eli 14 talousjournalismin opiskelijaa sekä kevätkauden professori, New York Timesin kolumnisti James Stewart, valitsivat kaikki yhden yhtiön salkkuun ja esittelivät sen Greenhouse Investmentsin sijoitustutkimusjohtaja James Gentilelle.

Gentile pääsi grillaamaan jokaista vuorollaan osakevalinnan perusteista ja kotityöt oli paras olla tehtynä. Saimme samalla pienen maistiaisen siitä tasosta, jossa Wall Streetin ammattisijoittajat ja osaketutkimuksen asiantuntijat liikkuvat.

Oli mielenkiintoista kuunnella, kuinka erilaisilla perusteilla ja ajatuksilla luokka osakevalintoja oli tehnyt. Yksi oli ottanut valintakriteeriksi shorttauksen, toinen etsi runsaasti laskenutta yhtiötä, kolmas kiinnostui pienestä virvoitusjuomayhtiöstä, kun taas neljäs uskoi finanssialaan. Minä päädyin yhtiöön, joka hyötyy hyvästä kulutuskysynnästä, halvasta öljyn hinnasta ja vahvistuvasta dollarista.

Vedot on nyt tehty, ja toukokuussa nähdään, kenen yhtiön kurssi on noussut prosentuaalisesti eniten valintapäivän tasoltaan.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Tutkivan valokeilassa - 12.05.2016
• Politiikan tosi-tv:tä: miljonäärit tahtovat presidentiksi - 01.02.2016
• Ääripäiden New York - 23.12.2015
• Journalismi vs. terrorismi - 23.11.2015
• Uutinen: toimittaja - 16.09.2015