Verrattain pienet tuloerot ja tulonsiirrot ovat todennäköisesti auttaneet patoamaan gentrifikaatiota Helsingin itäisessä kantakaupungissa tai alueiden eriarvoistumista muualla kaupungissa. Samaiset tulonsiirtot ja kunnalliset palvelut tulevat myös pitämään tulevien Keski-Pasilan sekä Kalasataman kauppakeskusten palvelut valtaosalle helsinkiläisiä edes jotenkin saavutettavina.

New Yorkia lukuunottamatta vastaavia hyvinvointiyhteiskunnan tulonsiirtoja tai palveluita löytyy Amerikasta niukasti urbaanin eriarvoisuuden torjuntaan. Kun Mr. Gentrifikaatio puskee Yhdysvalloissa naapurustoon, se puskee kyynärpäät edellä.

***

Cabbagetownin kaupunginosassa.

Pääsiäisenä aukesi taas mahdollisuus paeta New Yorkista. Tällä kertaa matkakohteeksi valikoitui Atlantan kaupunki Georgian osavaltiossa, jonne mentiin moikkaamaan vanhoja ja tulevia frendejä. Ylipäätänsä oli kutkuttavaa käydä etelän kulttuurialueella.

Atlanta on maan yhdeksänneksi suurin kaupunki. Varsinaisessa kaupungissa asuu vajaat 500 000 ihmistä, mutta metropolialueella jo 5,8 miljoonaa. Ensivaikutelmani oli, että “aika espoomainen paikka” ja tarkoitan tätä entisenä espoolaisena sekä hyvällä että pahalla.

Yllättävää kyllä Atlantassa on raitiotie, mutta sillä ei pääse juuri minnekään laajassa kaupungissa. Todennäköisesti raitiotie on yhtä hyödytön valtaosalle atlantalaisia, kuin länsimetro on tällä hetkellä länsi-espoolaisille, eli kaikkialle huristellaan autolla. Isoja valtateitä, hyvin väljää rakentamista, teollisuushalleja ja työmaita, jossain keskustasta kurkottaa tornitalojen rykelmä, riittämätön raideliikenneratkaisu – ihan kuin Espoo.

Silmämääräisesti arvioiden Atlantassa on paljon tyhjiä parkkipaikkoja ja hylättyjä varastoja.

Tech-jätti Amazon etsii paraikaa paikkaa, jonne rakentaa kakkospääkonttorinsa. Atlanta on shorttilistalla. Monet eivät halua Amazonia kaupunkiin, koska pelkäävät tulevan sen myötä syrjäytetyksi kaupungista.

Atlantassa on kova muutospöhinä käynnissä. Kaupungin läpi ajaessa keskustelu ajautuu heti käsittelemään gentrifikaatiota. Tuolla meillä ei enää ollut varaa asua ja tuohon raivataan juuri parkkipaikkaa uudelle ostoskeskukselle.

Atlantan Hartsfield-Jacksonin lentokenttä on maailman vilkkain ja kaupungista on kehittymässä Hollywoodin kanssa kilpaileva elokuvateollisuuden keskittymä, joka luonnollisesti kasvattaa gentrifikaatiota.

Ehkä näkyvin osa Atlantan muutosta on lähes koko kaupungin kiertävä kävelytie BeltLine. Atlanta oli jo vanhastaan etelän rautatieverkoston keskittymä ja sisäkaupungin teollisuutta kiersi kehämäinen junarata. Tehtaiden muutettua pois, kehäradastakin luovuttiin ja nykyisin rata on purettu kävelybulevardi-BeltLineksi.

Idea BeltLinen takana on hyvä. Se yhdistää ennen toisistaan eristyksissä olleet keskustan asuinalueet kevyenliikenteen väylällä ja samalla uudelleen kaavoitetaan vanhat joutomaat.  BeltLine-projekti on miljardien sijoitus kaupungilta ja sen piti kehittää pitkään laiminlyötyjä ja lähinnä mustien asuttamia köyhiä kaupunginosia.

Toisin näyttää käyvän.

Kuvassa näkyvän BeltLinen ympärille nousee jatkuvasti uusia rakennuksia ja sen varrella jo olevia tiloja remontoidaan uudiskäyttöön.

Vanha Fordin tehdas aivan BeltLinen vieressä on muutettu loft-asunnoiksi.

Vaikka BeltLine on taloudellinen menestys Atlantalle, tarjoaa se verorahoilla toteutettuna investointina vähän niille pienituloisille, joita kaavoittamisen ja asuinalueiden ehostamisen tuli alunperin palvella. Kaupunginosat, jonne BeltLine on ehditty rakentaa, ovat tulleet niin halutuiksi, että kiinteistöverot ja vuokrat ovat nousseet niissä reippaasti.

Käytännössä pienituloiset mustat joutuvat muuttamaan pois rahakkaiden, useimmiten valkoisten tulokkaiden ostaessa talot ja nostaen vuokratasoa. Lisäksi Beltlinea ympärille syntyy lähinnä keskiluokalle tarkoitettua “elävää kaupunkia” artesaani liikkeineen ja ravintoloineen.

Moottoritiet halkovat kaupungin läpi useasta suunnasta. Ne ovat toki nopeita ajaa, mutta myös eristävät kaupunginosat toisistaan.

Tämä rahan ja ihmisten kiertokulku tekee Atlantasta sekä dynaamisen että monikerroksellisen. Samalla kamppailu tilasta ja palveluista kaupungissa on erittäin konkreettista asukkaille.

Atlantassa onkin herännyt keskustelua siitä kenelle keskustaan haluavat luovan alan yritykset ovat hyvä asia ja kenelle eivät. Monille pienituloisille ja nykyisille asukkaille ne tarjoavat vain entistä vähemmän töitä, ja alati kasvavan sosioekonomisen filtterin palveluihin ja tiloihin, joihin ei ole varaa. Kenellä on oikeus kaupunkiin?

Epilogi

Katunäkymä Lakewood Heightsista.

Vietimme Atlantassa pitkän viikonlopun ystävien ja tuttujen luona melko huonomaineisessa Lakewood Heightsin kaupunginosassa. Alueella on paljon tyhjiä asuintaloa “bandoja”, ja ystävämme varoittivat, ettei muutamille viereisille kaduille kannata kävellä. 

Viimeisenä iltana, kun olin lähdössä yksin kävelemään reilun kilometrin matkaa toiselle talolle nukkumaan, minua ystävällisesti kehotettiin jättämään reppu aamulla haettavaksi, jos minut vaikka ryöstetään matkalla. Kyseiseen taloon oli murtauduttu parin vuoden aikana ainakin neljä kertaa ja pystyryöstöjäkin sattuu.

Matka toisten ystävien talolle sujui kuitenkin rauhallisesti. Etuovelle päästyä jossain taustalla kuului ensin pari pamausta ja sitten todennäköisesti jonkin sarjatuliaseen nakutusta. Kysyi sisälle päästyä yhdeltä majoittajistamme olivatko nuo aseiden laukauksia? “Oh yeah! People get shot here all the time.”

Kyllä mä tänne silti muuttaisin.

Atlanta on vehreä kaupunki. Siellä on tiheimmin puita Yhdysvaltojen urbaaneista alueista. Taka-alalla näkyy melko tyypillinen takapiha kaupungissa.

Lukuisat vieraslajit uhkaavat kaupungin puita. Kuvassa näkyy Aasiasta tullutta Kudzu köynnöskasvia, joka on valloittanut käytännössä koko pihan. Keväällä Kudzun köynnökset ovat vielä horroksessa.

English Ivy, eli muratti on toinen puutarhoista karannut köynnöskasvi, joka tappaa hitaasti isoja puita. Muratti sekä Kudzu peittävät hiljalleen puut ja niiden vesat vieden niiltä valon ja ravinteet. Tämä köynnös on noin 20 vuotta vanha. Georgian subtrooppinen ilmasto on euraasialaiselle muratille, kuin anaboliset steroidit kehonrakentajalle.

Puut näyttävät vehreiltä, mutta ne ovat lähes täysin murattiköynnösten peitossa. Keskimmäinen puista on jo kuollut.

Peoplestown, Atlanta.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Muistikuvia ja muistiinpanoja stipendivuodelta - 16.05.2018
• Spring Break ja paratiisi hurrikaanien välissä - 28.03.2018
• Visiitti Suomessa ja Suomi maailmalla - 21.02.2018
• Hajavahaintoja New Yorkin katumuodista - 13.02.2018
• Yhteisöllisyydestä ja asuntosäätämisestä - 12.01.2018
• Aika kortilla ja koulutus kallista - 03.11.2017
• Queensista Manhattanille - 19.10.2017
• Paniikki New Yorkissa - 03.10.2017