Käteni hikoilivat. Spottivalo kuumensi lavaa jonka taustalla odotti powerpoint-esityksen ensimmäinen liuska. Katsomo odotti hämärässä paneelin alkamista.  Istuin katsomossa mutta oloni oli varmasti tuskaisempi kuin yhdelläkään esiintyjällä. Tämä oli ensimmäinen multimediakeikkani pienelle paikalliselle nettiuutiskanavalle, jolle työskentelen vapaaehtoisesti San Franciscossa opintojeni tueksi.

Kalifornian UC Berkeleyssä vallitsee hämmennys nyt kolmatta päivää. Luentoja perutaan tai opettajat järjestävät opetusta kampuksen ulkopuolella, jotkut jopa omissa kodeissaan. Kampuksella kävelee eksyneen näköistä väkeä kahvimukit kädessä, yrittäen selvittää onko seuraava luento peruttu vai ei.  Käynnissä on lakko, jonka koulun opiskelijat ja professorit ovat järjestäneet julkisen yliopistojärjestelmän pelastamiseksi, kuten iskulause kuuluu. Joka puolella on lentolehtisiä …

Lehtitoimittajan arki näyttää melko samalta niin Ilta-Sanomilla, Helsingin Sanomilla kuin täkäläisessä San Francisco Chronicle –sanomalehdessäkin. Kahdessa ensimmäisessä olen työskennellyt ja viimeksi mainitussa käynyt äskettäin “luokkaretkellä” toimittajakoulumme opiskelijoiden kanssa.  

No nyt alkoi lyyti kirjoittaa! Sain vihdoin järjestettyä itseni pitkän kaavan kirjoittamisen kurssille, kun olin ensin turhautunut puoliaikaisena kuunteluoppilaana erään toisen opettajan tunneilla. Yllätyksekseni kaikki kurssit eivät olekaan avoimia meille ulkomaalaisille opiskelijavieraille Kalifornian yliopiston Berkeleyn-kampuksella. Paljon riippuu vetäjästä. Tänä vuonna nyrkkisääntö on, että niille kursseille joilla käytetään koulun kalustoa, kuten dokumenttielokuva- tai TV-kursseille, ei oteta.