Jos kodin kosteudenpoistossa ja lämpötaloudessa kisattaisiin, suomalaiset pyyhkisivät vähintäänkin berliiniläisillä pöytää – ja samalla lätäköt kylpyhuoneesta ja huurut ikkunoista. Meitäkin voi toki moittia, vaikkapa energiasyöppöydestä. Kodeissamme vallitsee talvisin tropiikki sillä välin, kun osa Euroopasta palelee tottuneesti kuumavesipullo kainalossa, kuten Annamari Sipilä osuvasti kolumnoi (HS 1.3.). Olkoon niin, mutta minun vinkkelistäni ainakin pyrimme johdonmukaisuuteen. Jos asunto …

Minusta on tullut Berliinissä kolikkomummo. Tiedättehän, se suomalaiskassojen kauhu, joka kippaa kukkaronsa tiskille eikä kursaile laskettaa lanteista tarvittavan summan. Suomessa olen se, joka huokailee kassajonossa, jos viisisenttisiä aletaan kaivaa lompsasta oikein pieteetillä. Siellä maksan kortilla ja karsin kaiken 50-senttistä pienemmän ”oikealta” rahalta tilaa viemästä, jos kukkarossa sattuu olemaan käteistä. Berliinissä olen tehnyt täyskäännöksen: myntit pienimmästäkin päästä ovat täällä yllättävän usein …

Kun arkikieli muuttuu kuin veitsellä leikaten suomesta saksaan, on kokemus yllättävän fyysinen. Muutama ensimmäinen viikko umpisaksalaisessa ympäristössä meni siivillä, mutta sumussa. Hyvä jos illalla kokopäiväisen saksan kuulemisen, ymmärtämisen ja tuottamisen jälkeen jaksoi nimensä muistaa. Pian onneksi helpotti. Pitkään uinunut saksantaito vaati sokkihoitoa herätäkseen. Syksyn aikana olen taputellut itseäni selkään siitä, että olen jaksanut tankata saksaa …

Sehän se suomalaista mietityttää hänen kohdatessaan ulkomaalaisia. Mitä nuo minusta, meistä suomalaisista, ajattelevat? Valtiovaltakin on huolehtinut Suomen tulevaisuudesta ja imagosta viime vuosina monen hankkeen ja raportin verran. Niin, mitä meistä oikein ajatellaan? Berliinin kaltaisessa ympäristössä Suomi pomppaa esiin siellä täällä: asiakasneuvojan naapurina, pikkuputiikin myyjän vaihto-opiskelukohteena, äkkilähtövinkkinä joulumatkaa etsiville. Otetaan vaihteeksi käyttöön epävirallinen ja epätieteellinen menetelmä. …

”Jaaanz weit draußen, nicht ganz”, venytti saksanopettajamme Herr Schmidt vieressäni istuvalle unkarilaiselle Csaballe. ”Siellä asuntosi sijaitsee tosiberliiniläisen mielestä”, Herr Schmidt jatkoi ja naurahti hyväntahtoisesti. ”Tosiberliiniläinen ei tunne g-kirjainta, vaan kaikesta tulee j:tä”. Tosiberliiniläinen ei Herr Schmidtin mukaan paljon omaa Kieziään eli asuinaluettaan kauemmas poikkea. Silti hän tietää, mitä Görtzalleelta – siis Jörtzalleelta – löytyy: vaihto-opiskelijoiden suosima asuntolakatu kaupungin eteläosassa.