Miten monta Pulitzer-voittajaa mahtuu yhteen ahtaaseen kirjastosaliin? Menin laskuissa sekaisin, kun laitoksemme pikkuruiseen kirjastoon oli ahtautunut muutama sata tutkivaa journalistia. Palkittuihin kollegoihin törmäillessä kävi selväksi, että sitoutuneita, sinnikkäitä ja maailmaa parantavia toimittajia Yhdysvalloissa yhä riittää, vaikka työpaikkoja sulaa alalta kuin jääpeitettä pohjoisilta merialueilta.

”Päätoimittajan pitää tietää, mitä on hyvä kirjoittaminen. Se kiinnostaa päätoimittajia yllättävän vähän”, arvioi Matti Apunen viime syksynä. Journalisti-lehti tai Apusta haastatellut toimittaja oli piilottanut kommentin kuvatekstiin. Lukijana minua kismitti, hetken päästä jo raivostutti. Apunen, nenänsä verisuonia kynällään nautinnollisesti raapiva provokaattori, seisoi kuvassa heittämässä tomaattia teatterisalissa. Kuvaan upotettu teksti antoi lupauksen, jota juttu ei koskaan lunastanut. …

Välillä mietin, tohdinko tunnustaa. Se tuntuu niin elitistiseltä ja hirveän kaukaiselta – sekä vanhentuneelta että eksoottiselta. Kohtuuttoman epäreilulta itseäni fiksumpia ja ahkerampia ihmisiä kohtaan. Pitäisikö sittenkin pitää salaisuutena, antaa ympäripyöreä vastaus, leperrellä totuuden laitamilla? En ota asiaa esille, jos kukaan ei kysy. Mutta kun utelen Berkeleyn journalistikoulusta pian valmistuvien maisteriopiskelijoiden tulevaisuudensuunnitelmista, he tietenkin kohteliaasti kysyvät …

Olen tehnyt pitkään töitä urheilutoimittajana. Siinäpä yksinkertainen toteamus. Jostain syystä lauseen kertominen aiheuttaa suomalaisessa ja amerikkalaisessa keskustelukumppanissa hämmästyttävän erilaiset reaktiot. Suomessa ihmetellään, jos kuka tahansa hyvin koulutettu, terävä ja taitava toimittaja kirjoittaa työkseen urheilusta eikä jostain huomattavasti tärkeämmästä.

Occupy-liike valtaa alaa yliopistollamme. Kampuksen vilkkaimman aukion Sproul Plazan hallinnasta ja käytöstä on kamppailtu pian kahden viikon ajan. New Yorkin Wall Streetiltä alkanut protestiliike levisi länsirannikolla ensin väkevimmin Oaklandiin. Viranomaiset ja mielenosoittajat ottivat useasti yhteen murheellisista väkivaltatilastoistaan tunnetun työläiskaupungin keskusaukiolla. Irakin-veteraani Scott Olsen, 24, sai lokakuun lopulla päähänsä poliisin kumiluodin, joka mursi hänen kallonsa.