Historiallisesti ja maantieteellisesti vaihtelevat aikakäsitykset ja länsimainen tehokkuuskeskeinen elämäntapa ovat aika laveita aiheita museon erikoisnäyttelylle. Berliinin Viestintämuseo esittää kuitenkin abstraktin asiansa hyvin ja konkreettisesti huhtikuussa avatussa näyttelyssään.

Mies näytti niin päättäväiseltä kuin ehkä vain keski-ikäinen, vaalitappion uhkaama saksalaisdemari voi. Saksan sosiaalidemokraattien spd:n liittokansleriehdokas Peer Steinbrück esitteli toissa viikolla puolueensa tunnuslauseen vaalikamppailussa, joka huipentuu ensi syksyn liittopäivävaaleihin. „Das Wir entscheidet“ kääntyy vähän kankeasti suomeksi, mutta pääajatus lienee, että „meidän“ pitää tulla ennen „minua“ ja täten yhteisen edun pitää mennä yksilöiden itsekkäiden pyrkimysten edelle.

Ilta oli jännittävä, suorastaan maaginen, ja niin oli sen lopputuloskin. Berliinin muurin ja samalla DDR:n väkivaltakoneiston murtuminen 23 vuotta sitten marraskuun yhdeksäntenä päivänä oli kansalaisyhteiskunnan väkivallaton voimannäyte totalitaarista kyttäysyhteyskuntaa vastaan.

Tuskaansa huutavaa sekavaa vanhusta työnnetään paareilla ohitseni noin puolen metrin päässä. Istun penkillä ensiapupoliklinikan ahtaalla käytävällä ja yritän tehdä tietä parhaani mukaan. Luullakseni juuri tässä minun on kuitenkin käsketty istua odottamassa pääsyä röntgenkuvaan, jonne lääkäri on minut tuntia aiemmin käskenyt kipeän jalkani vuoksi.

Se oli suurella todennäköisyydellä historiallinen hetki. Tuskin maailmanhistoriassa on ainakaan kovin montaa kertaa aiemmin järjestetty tilaisuutta, jonka teemana olisi ollut ”pipareita ja eurokriisiä”.