”Saa nähdä, kuinka monella teillä on ensi vuonna jäljellä työpaikka, johon palata”, vitsaili Oxfordin stipendiaattiohjelman vetäjä James Painter meille toimittajille viime syksynä. Britithän tunnetaan niin kuivasta huumorista, että se voi jäädä kurkkuun. Kulunut talvi on ollut media-alalla kylmää kyytiä. Heti syksyllä BBC World Servicelle työskentelevä brittikollega kuuli, että hänen työnantajansa vähentää noin 600 toimittajaa vajaasta …

”Käsi ylös, kuka teistä on harrastanut seksiä olematta naimisissa”, aloittaa luennoitsija Oxfordin yliopiston Sheldonian-juhlasalissa. Yleisöstä kuuluu hihitystä, kun sadat kädet nousevat, niin opiskelijatyttöjen kuin lähelläni istuvan vanhan miehen, jolla on kävelykeppi mukana. ”Te nauratte, koska seksi on yksityisasia ja siksi siitä on kiusallista puhua julkisesti”, jatkaa luennoitsija, historioitsija Faramerz Dabhoiwala.

Sunnuntaina 15. Huhtikuuta seurasin netistä talebanin hyökkäyksiä Kabulin lähetystöalueelle. Samalla katsoin, mitä poliisi kertoi Bulevardin perhesurmasta. Sitten luin HS:stä Anna-Liina Kauhasen erinomaisen jutun miehestä, joka oli selvinnyt hengissä Norjan verilöylystä. Loppupäivä olikin pilalla.

Talvilukukaudella otin Oxfordissa kaksi islamin kurssia. Tiesin, etten tiedä islamista paljon. Nyt tiedän vähän enemmän siitä, mitä kaikkea en tiedä. Islam on vaikea aihe. En tunne koulusta, naapurista tai työpaikalta yhtäkään muslimia, jonka kanssa olisin jutellut, päästääkö äiti sut tänään leffaan tai hei, miten sä selviät näistä paastohommista.

”Tämä on Laura. Hän on sieltä maailman ykkösmaasta, Suomesta.” Näin italialaiskollega esitteli minut Oxfordissa. Hätkähdin, naurahdin, mietin nokkelaa vastausta. Sitten tajusin italialaisen olevan tosissaan. Ja vielä italialaisen! Ei siitä ole kuin muutama vuosi, kun Silvio Berlusconi haukkui suomalaista ruokaa, ja moni suomalainen oli salaa samaa mieltä: ehkä Italia todella ansaitsee EU:n elintarvikeviraston, tälle päihderiippuvaiselle insinöörikansalle …