Suomalaiselle sosiaalinen media on ystävä, saksalaiselle potentiaalinen vihollinen. Ajatus juolahti mieleen erilaisten havaintojen seurauksena jo ennen Berliinin vuoteni alkamista, mutta on Saksassa vietettyjen kuukausien aikana vain vahvistunut.

Vappujuhlissa puhe kääntyi journalismiin (vääjäämätöntä bileissä kuin bileissä, kun seurassa on toimittajia). Vertailimme suomalaisen ja saksalaisen median eroja, kun Saksassa vuosia asunut suomalainen ystäväni kertoi, miksi oli kaksi vuotta muuttonsa jälkeen lakannut katsomasta suomalaisia tv-uutisia: ”Viimeinen pisara oli, kun Ylen puoli yhdeksän uutislähetyksessä kerrottiin pääuutisena, kuinka mustikat ovat nyt kypsiä poimittaviksi.”

Saksalainen toimittaja-kirjailija Maxim Leo kuvailee romaanissaan Talviuni Berliinissä (Gummerus, 2010) äitinsä, silloisen toimittajan, nykyisen historioitsijan Annette Leon kokemuksia ulkopoliittisen aikakauslehti Horizontin palveluksessa. Kylmä sota on jäätävimmillään, informaatiosota kuumimmillaan – ja DDR:läinen Annette Leo aloittanut unelma-ammatissaan, jossa ajattelee toteuttavansa haaveensa asiantuntevasta, lahjomattomasta journalismista. Todellisuus iskee vasten kasvoja:

DDR-arkkitehtuuri. Käsi ylös: kuinka monelle sana tuottaa myönteisiä mielikuvia? Niin arvelinkin, varsin harvalle. Ymmärrän kyllä miksi. Tavanomainen itäsaksalainen elementtikerrostalo on harmaa ja monumentaalinen jättiläislaatikko, jonka kylkiä puhkovat liian pienet, nailonvaloverhojen peittämät ikkunat. Noihin jykevissä riveissä leveiden katujen reunoilla nököttäviin talonjärkäleisiin yhdistetään harvoin adjektiiveja, kuten ihmisen kokoinen, viihtyisä tai kaunis. Silti suhtaudun DDR-arkkitehtuuriin lämpimästi. Syy on …

Tänä perjantaina 15. tammikuuta keskeytän hetkeksi tipattoman tammikuuni ja nostan maljan (saksalaista kuohuviiniä) yhdelle Euroopan historian vaikuttavimmista naisista. Silloin nimittäin tulee kuluneeksi 97 vuotta siitä, kun puolalaissaksalainen vasemmistopoliitikko, yhteiskuntateoreetikko ja vallankumouksellinen Rosa Luxemburg murhattiin ja viskattiin kuolleena Berliiniä halkovaan Spree-jokeen. Prost hänen muistolleen.