Ystäväni Annika, media-ammattilainen hänkin, lähetti hiljattain viestin Facebookissa. Hän kysyi, voisinko vinkata sellaisia Kaliforniassa vastaan tulleita artikkeleita, jotka luotaavat median tulevaisuutta oivaltavasti. 

Istun 1 600 katsojan keskellä pimeässä elokuvateatterissa, jonka valkokangas loistaa tyhjyyttään. Lavalla mikrofonin takana seisoo keski-ikäinen mies. Hän on dokumentaristi Sam Green, joka on tullut kertomaan tarinan Louis Armstrongista, legendaarisesta jazz-muusikosta. “Louis’lla oli eräs harrastus, tai oikeastaan pakkomielle”, Green aloittaa.

Vuonna 1999 presidenttiehdokas George W. Bushilta kysyttiin tv-vaalitentissä, kuka poliittinen filosofi on hänen suosikkinsa. “Jeesus”, Bush vastasi. Vieressä istunut republikaaniehdokas Orrin Hatch kiirehti sanomaan: “Samaa mieltä.” Sitten tentin juontaja siirtyi seuraavaan kysymykseen.

Lyhyt, harmaatukkainen mies nousi pöydän takaa, selvästi innoissaan. Hän käveli lähemmäs ja aloitti: ”Onhan Suomi hieno maa. Suomalainen identiteetti on säilynyt hyvin vahvana, kun on pitänyt puolustautua isoa naapuria vastaan. Mutta vieraan pelko ja eristäytyminen ovat Suomen ongelmia. Eikö perussuomalaisten vaaliohjelman ydin viime vaaleissa ollutkin vastustaa EU:n taloustukea Etelä-Euroopan maille?”

Metaforien kuningatar. Sellaista lempinimeä kantaa K.C. Cole, yliopistoni USC:n tiedejournalismin professori. K.C. on 68-vuotias nainen, joka on tehnyt pitkän uran Los Angeles Timesin tiedetoimittajana ja palkittuna tietokirjailijana. Hän rakastaa fysiikkaa, editoi jutuista pois jokaisen löysän sanan ja jakaa luennoilla kuivattuja persimonin siivuja välipalaksi.