Oli kuudes päivä sen jälkeen kun Britanniaan tuli talvi. Taas yksi luennoista oli peruttu, sillä puhuja ei päässyt lumen takia paikalle. Tällä kertaa syynä oli peruttu lento, viimeksi syynä oli auraamattomat autotiet. Ei uskoisi, että Britanniassa sataa lunta joka talvi. Maan valtaa hysteria, kun lumentulo alkaa. Mutta ei ihme, sillä viranomaiset varoittavat lähtemästä tarpeettomasti talosta …

Jalopuita, jotka on nimetty metallilaatoin, pensaita, jotka vihertävät talvellakin, silmänkantamattomiin nurmikenttää, lampi, joki, suihkulähteitä, valurautapenkkejä, joulukuusia. Tämä on Worcester Collegen sisäpiha Oxfordissa joulukuisena sunnuntai-iltapäivänä. Pihaa reunustavat lukuisat rakennukset, joista vanhimmat on pystytetty 1400-luvulla.

Ovikello soi alkuillasta. Ovella seisoo nainen, joka esittäytyy kaupungin jäteyksikön virkailijaksi. Hän kysyy, olemmeko uusia opiskelijoita ja tiedämmekö, kuinka jätteidenkeräys toimii. Pihallamme on todiste siitä, että jotain on vialla, sillä roskikset pursuavat yli äyräiden. Me olemme ihmetelleet, miksi roska-auto jättää ne tyhjentämättä, vaikka käy alueella joka perjantaiaamu. 

Kun pohjoismaiseen asumismukavuuteen tottunut toimittaja lähtee sumuiselle saarelle viktoriaanisella aikakaudella rakennettuun taloon, on kaikkeen varauduttava. Pakkasimme siis autoon sekalaisen kokoelman varusteita, joita arvelimme tarvitsevamme. Euroopan halki 3000 kilometriä tuli takakontissa muun muassa talvipeittoja, Reinot, akkuporakone, ikkunatiivistenauhaa, kuumavesipulloja, veitsenteroitin, Fiskarsin sakset, juustohöylä ja jatkojohtoja.