On ollut raivostuttavaa seurata Britanniassa euron kriisiä. Kun minun maani ja minun rahani ovat olleet uhattuina, nämä täkäläiset poliitikot ovat illasta toiseen jauhaneet siitä, miten britit voisivat käyttää tilaisuutta hyväkseen. Britannia on kuin hyypiö, jonka seinänaapurin kämppä on tulessa, ja joka haluaa kieltää palokunnalta veden käytön.

Britanniassa on kolme alauetta, joissa jokaisella on oma suosikkinsa: jalkapallojoukkueet, oluet ja sanomalehdet. Itse tunnustan pitäväni eniten kylmistä euro-oluista. Vaikka olen uteliaisuudesta ja kohteliaisuudesta maistanut jo vaikka kuinka monen pubin nimikko-olutta (paikallisiin tapoihin tutustuminen vaatii uhrauksia!), joudun tunnustamaan, että kädenlämpöinen kitkerä ale on jäänyt aika monta kertaa kesken (anteeksi vaan kaikki Urhon pubin oluthifistelijät!)

”Berezovskin takana seisoo jättiläismäinen mies, jonka kourat näyttävät siltä kuin hän päivät pitkät harjoittelisi murskaamalla pienten vauvojen kalloja. Hänen kalliin siniharmaan pukunsa rintatasku pullottaa kuin se olisi juuri nielaissut banaanin…”

Mitä vanhemmaksi elää, sitä nopeammin aikaa kuluu. Yleensä sitä pidetään ikävänä: esimerkiksi kesät olivat lapsena ikuisia, mutta vilahtavat nykyään ohi noin kahdessa tunnissa. Olen vihdoin löytänyt asian, jossa ajan vauhdittumisesta on hyötyä: opiskelu.