Muistatteko vielä millaista oli opiskella suomalaisessa yliopistossa? Itselläni noista Tampereen yliopistolla vietetyistä vuosista on kulunut jo yli kymmenen vuotta. Sen kuitenkin muistan, että ainakaan tuolloin opetuksessa ei erityisesti painotettu esiintymisen merkitystä. Opiskelijat kävivät luennoilla ja osallistuivat erilaisiin seminaareihin. Omia projekteja kyllä esiteltiin muille, mutta mitään tarkasti suunniteltuja esityksiä ei tarvinnut pitää. Riitti, että mumisi jotain …

Hassua, enpä olisi etukäteen uskonut, että saksalaisen elokuvan historia voisi olla näin mielenkiintoista. Osallistun Freie Universitätissä kahteen luentosarjaan, jotka käsittelevät saksalaisen elokuvan merkkiteoksia. Oikeasti, niitä on!  Miettikääpä hetki mitä saksalaisia elokuvia te tiedätte? Metropolis (1926)? Peltirumpu (1979)? Berliinin taivaan alla (1987)? Goodbye Lenin (2003)? Muiden elämä (2006)? Ei niitä kovin montaa heti tule mieleen.

“Veritas, Iustitia, Libertas”, eli “totuus, oikeus ja vapaus”. Siinä on Berliinin Freie Universitätin motto. Tätä totuutta, oikeutta ja vapautta täällä nyt ollaan oppimassa. Totuus on se, että täällä on oikein mukavaa. Olo on hyvinkin oikeutettu ja opiskelun vapaus tuntuu raskaan päivätyön sijaan oikein mukavalta. Siis kaikki kolme uljasta käsitettä muuttuvat näin helposti lihaksi.