Stipendivuoteni Berliinissä on kääntymässä loppusuoralle. Koronaviruksen aiheuttamien rajoitusten vuoksi elinpiirini kutistui parin kuukauden ajaksi huomattavasti. Se sai kaipaamaan sitä, kuinka kiersin tutustumassa eri kaupunginosiin ja ravintoloihin ympäri Berliiniä. Siitä sain myös idean tähän kirjoitukseen – millaisia mielikuvia ja kokemuksia Berliinin eri osista on minulle tähän mennessä jäänyt?

Jos joku on kysynyt, missä on Berliinin keskusta, olen aina joutunut hieman miettimään vastausta. Maantieteellisesti se on tietysti nimensäkin perusteella Mittessä, mutta missä se henkisesti tai käytännöllisesti katsottuna on? Kaupungin jaettu historia vaikuttaa myös. Länsi-Berliinin keskuksena pidän itse Zoologischer Gartenin asemaa ja sen ympäristöä, idän keskuksena taas Alexanderplatzia. Yhdistyneen Berliinin keskustana näkisin ehkä parhaiten Friedrichstraßen, jonka pohjoisosa jää vanhan Itä-Berliinin puolelle, etelä taas vanhalle amerikkalaiselle sektorille.

Päätin tässä kirjoituksessa käydä Berliiniä läpi hallinnollisen jaon pohjalta, jossa Berliini on jaettu 12 eri osaan – se kattaa koko kaupungin. Näistä osa on itsessäänkin kuuluisia kaupunginosia, mutta moni tuttu kaupunginosa, kuten vaikkapa Prenzlauer Berg, Wedding tai Westend, ei omalla nimellään näissä esiinny, vaan kuuluu osana johonkin isompaan hallintoalueeseen.

Tältä näyttää Berliinin alueellinen jako 12 eri hallintoalueeseen, ”Bezirkeen”, ja niiden sisällä kaupunginosiin (kuvakaappaus Wikipediasta).

Charlottenburg-Wilmersdorf. Lähdetään liikkeelle kotikaupunginosastani, jonka myös tunnen parhaiten. Asun itse Halenseessa, joka on tämän hallintoalueen pienin kaupunginosa. Charlottenburg-Wilmersdorf on Berliinin porvarillista seutua, vanhan Länsi-Berliinin hienostuneempaa aluetta, jossa on kuitenkin myös rosoisempi, äänekkäämpi ja karumpi puolensa. Kuuluisimpia nähtävyyksiä lienevät Olympiastadion, Charlottenburgin linna sekä Kurfürstendamm-ostoskatu, jonka itäpäädyssä komeilee KaDeWen tavaratalo. Jos olisin tullut Berliiniin parikymppisenä vaihto-opiskelijana, olisin todennäköisesti muuttanut jonnekin muualle. Charlottenburg ei ole tunnettu yöelämästään ja on Berliinin mittakaavassa hintava. Päälle kolmikymppiselle rauhaa, siisteyttä ja palveluja arvostavalle se on kuitenkin mukava asuinalue, josta löytyy luontoa ja erinomaisia ulkoilumahdollisuuksiakin, kuten Grunewald, jossa on uneliaiden suurlähetystökatujen lisäksi puistoja, metsää ja järviä. Charlottenburg-Wilmersdorf on mielestäni vähän kuin Berliinin Töölö.

Mitte. Tarkoittaa keskustaa, ja sellainen se toki onkin. Varsinainen Berlin-Mitte – joka on siis yksi osa Mitte-nimistä hallintoaluetta – on vanhan idän puolella. Monet Berliinin turistinähtävyyksistä, kuten televisiotorni, museosaari, Unter den Linden -katu, Humboldt-yliopisto, Berliinin tuomiokirkko ja Gendarmenmarktin aukio, sijaitsevat täällä. Itselleni on Mittestä jäänytkin kuva lähinnä ylihintaisena turistialueena, eikä se siksi ole sellainen, jossa viihdyn. Vaikka Mittessä on historiaa, se tuntuu kolkolta ja tylsältä. Hallinnollisesti Mitte kattaa nykyään myös vanhan lännen puolelta Weddingin ja Moabitin, jotka ovat arkisia, Charlottenburgiin verrattuna hieman vaatimattomampia asuinalueita, sekä puistostaan tunnetun Tiergartenin.

Tyypillistä Mitteä Gendarmenmarktilla: komeita rakennuksia ja turisteja parveilemassa.

Friedrichshain-Kreuzberg. Tässä hallintoalueessa nimikin yhdistää kaksi muurin eri puolilla sijainnutta kaupunginosaa. Friedrichshain on mielikuvissani idän ilta- ja yöelämän keskus, jossa on lukemattomia ravintoloita, kahviloita ja baareja, etenkin Boxhagener Platzin läheisillä kaduilla. Päivisin silmään pistävät erilaiset pikkuputiikit. Kreuzberg puolestaan on vähän samanhenkinen, vanhan lännen entinen työläiskaupunginosa, josta on keskeisen sijaintinsa myötä tullut ajan saatossa opiskelijoiden ja niin sanotun ”luovan luokan” suosikki. Kreuzberg lienee Berliinin kaupunginosista yksi eniten gentrifikaatiosta kärsineistä tai hyötyneistä, mistä kulmasta asiaa haluaakin katsoa. Itse tykkään siitä: siellä on monia erinomaisia ravintoloita ja erittäin eläväinen meininki, vaikkapa Bergmannkiezissä tai Oranienstraßella. Jos olisin muuttanut Berliiniin parikymppisenä, olisin todennäköisesti halunnut asua juuri täällä.

Neukölln. Neuköllnin pohjoisosa on niin tiiviisti yhteyksissä Kreuzbergiin, että eroa on vaikea havaita – monesti puhutaankin ”Kreuzköllnistä”. Neuköllnin maine on Kreuzbergiä heikompi. Sitä pidetään rauhattomampana, turvattomampana ja likaisempana, ja itsekin allekirjoitan tämän vaikutelman. Neuköllnissä on kuitenkin omat puolensa. Siellä on myös idyllisiä ja rauhallisia kortteleita sekä erittäin hyviä ravintoloita. Alue vain leimautuu vahvasti muutaman pääkadun vuoksi, joilla tuntuu kuin kävelisi Turkissa – tosin sama fiilis tulee helposti Kreuzbergissä sijaitsevan Kottbusser Tor -metroaseman luonakin. Neukölln on naapuriaan köyhempi, ja vaikka sekin on jo keskiluokkaistunut vanhasta vierastyöläisten läävästä, tiettyä anarkiaa alue henkii yhä. Neuköllnissä on kiva käydä, mutta asuinpaikkana vierastaisin sitä.

Tempelhof-Schöneberg. Tämän alueen tunnetuin symboli on tietysti Tempelhofin entinen lentokenttäalue, joka toimii nykyään virkistys- ja ulkoilukäytössä. Muutoin Tempelhof-Schönebergistä on jäänyt itselleni vähän tylsä kuva. Alue on melko rauhallinen ja siisti, mutta jotenkin vain vähän valju. Etenkin Schöneberg on jäänyt itselleni etäiseksi, vaikka asun suhteellisen lähellä sitä.

Steglitz-Zehlendorf. Berliinin lounaisin osa on tuttu, koska Freie Universität sijaitsee täällä, tarkemmin Dahlemin kaupunginosassa. Steglitz-Zehlendorf ei ole mikään menomesta, mutta pidän sitä viihtyisämpänä ja idyllisempänä kuin Schönebergiä. Steglitzissä on paljon palveluita, mutta myös tunnelmallisia pikkukatuja. Alue on varsin vehreä ja jatkuu aina Wannseelle asti. Tämä voisi olla hyvä asuinpaikka, jos olisin vielä vähän nykyistä vanhempi.

Spandau. Berliinin läntisin osa tuntuu melkein enemmän naapurikaupungilta kuin Berliinin kaupunginosalta – jotain kertoo sekin, että kyseessä on muutaman lähijunan ja yhden metrolinjan päätepysäkki, jossa osa kaukojunistakin pysähtyy. Nähtävyytenä voi mainita Zitadelle Spandaun vanhan linnoituksen.

Reinickendorf. Luoteis-Berliinissä sijaitseva Reinickendorf on jäänyt itselleni hyvin vieraaksi. Tuttu on oikeastaan vain kaupunginosan etelälaidassa sijaitseva Tegel, jonka kehityksen kelkasta jäänyt lentoasema on tuttu Berliinissä vierailleille ja toki myös täällä asuville.

Pankow. Itse Pankow ja etenkin sen syrjäisimmät osat lienevät monelle paikkana vieraita, mutta Pankowin eteläisin osa Prenzlauer Berg on Mitten rajanaapuri ja vain kivenheiton päässä Alexanderplatzista. Prenzlauer Berg on muurin murtumisen jälkeen kehittynyt suosituksi asuinalueeksi, joka alkaa olla jo vähän turhankin etabloitunut niille, jotka haluavat olla todella vaihtoehtoisia ja cooleja. Itse pidän Prenzlauer Bergistä, sen lukuisista ravintoloista ja Kollwitzkiezin sekä Kastanienalleen kaltaisista kaduista. Jos muuttaisin entiseen Itä-Berliiniin, muuttaisin tänne. Kävimme vaimoni kanssa myös itse Pankowissa, U2-linjan päätepysäkillä, joka sekin vaikutti varsin miellyttävältä alueelta.

Lichtenberg. Jos haluat nähdä karua neuvostoarkkitehtuuria eli rumia tornitaloja ja vähintään yhtä rumia matalampia betonijärkäleitä, Lichtenberg on hyvä valinta. Täällä kävellessä ei voi kuvitellakaan olevansa vanhassa Länsi-Berliinissä. Hyvä syy Lichtenberg-vierailuun on Stasin entinen päämaja ja sen yhteydessä oleva museo. Samalla näkee betonitornitkin.

Lichtenbergin arkkitehtuuri kertoo DDR:n tyylisilmästä – tai sen puutteesta. Marzahn lienee vähintään yhtä tyly, se selviää jo kirjoittamalla paikan nimi Googlen kuvahakuun.

Marzahn-Hellersdorf. Tämä on ainoa Berliinin alue, jossa en ole käynyt. Erilaisista tosi-tv-ohjelmista, kuten Armes Deutschland (”Köyhä Saksa”), tai rikossarjoista ja -elokuvista Marzahn valtavine kerrostalokomplekseineen on kuitenkin tullut tutuksi. Mielikuva on valitettavan negatiivinen. Ehkä täällä pitää kuitenkin yrittää alkukesän aikana vielä käydä.

Treptow-Köpenick. Pinta-alaltaan Berliinin suurin hallintoalue, joka ulottuu keskustan lähellä olevasta Treptowista yli parikymmentä kilometriä syvemmäksi itään. Köpenickissä on tullut käytyä useampia kertoja, koska Union Berlinin kotistadion sijaitsee siellä. Unionin lauluista lähtien tältä alueelta henkii vahva Itä-Berliinin henki. Arkkitehtuuri ja sosiaaliset ongelmat eivät käsitykseni mukaan ole yhtä karuja kuin Marzahn-Hellersdorfissa.

On selvää, että yhden vuoden aikana ei opi Berliinin kokoista kaupunkia aidosti tuntemaan. Mutta mielikuvia ja kokemuksia se mahdollistaa paljon pelkkää turistivisiittiä enemmän.

Berliinin osavaltion äänestysprosentit viime osavaltiovaaleissa vuodelta 2016 kertovat myös omaa kieltään. Friedrichshain-Kreuzbergin hipsteri-ilmapiirissä vihreät jyräävät, AfD ja CDU sen sijaan ovat kääpiöitä. Marzahn-Hellersdorfin köyhässä ja ongelmaisessa lähiössä puolestaan vihreät ovat täysin marginaalissa, vasemmistolainen Linke hallitsee ja AfD haravoi eniten moderniin Saksaan ja Berliiniin pettyneimpien ääniä. Vanhan Länsi-Berliinin puolella puolestaan Linke on täysin kääpiö, ja keskustaoikeistolainen CDU suhteessa selvästi vahvimmillaan.

Isossa kuvassa Berliini on kuitenkin punavihreä. Osavaltion hallituskin kulkee nimellä Rot-Rot-Grün eli puna-puna-vihreä. Seuraavat osavaltiovaalit ovat vuorossa ensi vuonna, jolloin järjestetään myös parlamenttivaalit. Itse tulen seuraamaan molempia tarkasti myös Suomesta käsin.

Grafiikka havainnollistaa, miten eri tavalla eri puolilla Berliiniä äänestetään ja mitkä arvot ovat missäkin pinnalla (kuvakaappaus Wikipediasta).

Kesälukukausi Freiessa pääsi huhtikuussa käyntiin viikon myöhässä. Yliopistorakennukset ovat suljettuina ja kurssit pyörivät virtuaalisesti. Ei mikään ideaali tilanne, mutta parempi kuitenkin kuin ei mitään.

Koronarajoituksia Saksassa ja Berliinissä on varovaisesti purettu, ja samalla olen itsekin ryhtynyt liikkumaan kaupungissa jälleen vähän enemmän. Viikonlopun aurinkoisen sään hyödynsimme pyöräilemällä Halenseesta Kreuzbergiin ja sieltä Prenzlauer Bergiin.

Se sai minut jälleen muistamaan ja näkemään konkreettisesti, kuinka makeasta ja moniulotteisesta kaupungista Berliinissä onkaan kyse.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Vuosi Berliinissä on ohi – mitä kaikkea tapahtui, mitä jäi käteen ja mitä jään kaipaamaan? - 04.08.2020
• Oudoksi muuttunut stipendikevät Berliinissä – näin erilaiselta Suomen ja Saksan toiminta on koronakriisissä näyttänyt - 16.06.2020
• Ravintolavinkkejä Berliiniin – näihin paikkoihin kannattaa koronakurimuksen jälkeen suunnata syömään - 07.04.2020
• Olutmerkit ja maisemat vaihtuvat, kun matkustaa ympäri Saksaa – mutta niin vaihtuvat sekaisin olevan politiikan voimasuhteetkin - 16.03.2020
• Tältä näyttää Saksan ja Berliinin mediamarkkina – tarjontaa riittää jokaiseen arvomaailmaan - 12.02.2020
• Unohtumaton jouluelämys ja historiallinen asetelma – tällaisia ovat Berliinin futisylpeydet Union ja Hertha - 09.01.2020
• Pääkaupungin kuuma peruna ja poliittista kipuilua – syksyn huomiot Berliinistä ja Saksasta - 04.12.2019
• Berliinin maraton takana – toisenlainen kestävyystesti käynnissä yliopistolla - 01.11.2019