Berliinin muurilla
Anna-Liina Kauhanen
Tapasin mielenkiintoisen miehen, Günter Schabowskin, 79. Hän on kuuluisa siitä, mitä tuli lähes kaksikymmentä vuotta sitten 9.11.1989 eräässä lehdistötilaisuudessa – puolivahingossa – sanoneeksi.
Schabowski, silloinen DDR:n sosialistisen työväenpuolueen SED:n keskuskomitean jäsen, piti kansainväliselle toimittajajoukolle kapulakielistä tilannekatsausta, jota kukaan ei ollut oikein jaksaa kuunnella. Sitten, kuin ohimennen, Schabowski mainitsi myös, että DDR vapauttaisi tiukkoja matkustussääntöjään. Italialaistoimittaja havahtui ja kysyi lisää: ”Koskisiko rajojen avaus Berliinin muuria?” Ja toinen toimittaja: ”Mistä lähtien?” Schabowski selasi jotenkin hämmentyneenä papereitaan ja vastasi, että hänen tietojensa mukaan välittömästi. ”Das tritt nach meiner Kenntnis… ist das sofort, unverzüglich.”
Noh, Schabowskin tiedot eivät olleet aivan täsmällisiä. Samana päivänä tehdyn lain tarkoituksena oli, että itäsaksalaiset voisivat seuraavasta päivästä lähtien anoa ulkomaanpassia ja saada sen muutamassa viikossa. Mutta toimittajille – ja Schabowskin sanat lännen puolen tv-lähetyksistä kuulleille itäsaksalaisille – vastaus merkitsi, että Berliinin muurin rajavalvontapisteet olisivat auki. Välittömästi.
Kymmenettuhannet itäsaksalaiset tungeksivat Berliinin muurille. Rajajoukkojen johdolla ei ollut mitään käsitystä tilanteesta, muttei myöskään käskyä ampua. Katastrofi oli erittäin lähellä, sanoo Schabowski meille Frei Universitätin Europäische Journalisten Fellowship -ohjelman toimittajille. Hän on vieraanamme Jour-fixissa, jokaviikkoisessa keskustelutilaisuudessamme, jossa tapaamme nykyisiä ja entisiä saksalaisia vaikuttajia eri aloilta.
”Katastrofi oli erittäin lähellä”, Schabowski toistaa. Ja millainen katastrofi? Omien kansalaisten joukkomurha aivan luhistumassa olleen DDR:n loppumetreillä. Onneksi tilanne jäi vain raja-asemien sotilaiden ja itäsaksalaisten rajuihin kiistelyihin.
Vaikka Schabowski on yhä sitä mieltä, ettei lipsauttanut mitään varomatonta, ei kellään politbyroon kolmea johtohenkilöä lukuun ottamatta ollut tietoa siitä, että itäsaksalaisilla olisi pian vapaa matkustusoikeus lähteen. Ei Stasilla, ei Moskovalla, ei rajavartijoilla.
Oikeastaan Berliinin muurin avauspäätöstä ei tehnyt kukaan, Schabowski muistuttaa. Tilanne muurilla ryöstäytyi käsistä, koska aika oli kypsä, Schabowski sanoo. Mielenosoitukset olivat jatkuneet koko vuoden 1989, kommunismiin kyllästyneet itäsaksalaiset pakenivat länteen, DDR:n johtaja Erich Honecker oli saanut potkut, DDR:n talous oli romahtamispisteessä. Maa oli lopussa. Vaikka silloin Schabowski ei sitä vielä myöntänyt. Hän oli omasta mielestään ehdottoman oikeassa, kuten oli aina ollut. ”Nyt olen entinen kommunisti. Olen todellakin tehnyt ideologisen käännöksen. Hyvin jyrkän.”
Kieltämättä DDR:n viimeinen vuosi oli jotain hyvin erikoista. Schabowski itse muotoilee, että ”ilmiö DDR oli täynnä kysymyksiä ja ongelmia”. Toukokuussa 1989 oli järjestetty kunnallisvaalit, joissa SED järjesti vaalivilpillä itselleen lähes sataprosenttisen kannatuksen. Mutta todellisuus oli toista. Marraskuun neljäntenä Berliinin Alexanderplatzille oli kokoontunut miljoona ihmistä osoittamaan mieltään demokratian puolesta. Sama joukko oli valmiina murtamaan muurin. ”Muuri ei murtunut siksi, mitä minä oli sanonut tai tarkoittanut”, Schabowski toistaa moneen kertaan. ”Ihmisten odotukset olivat jotain uskomatonta.”
Schabowski oli siitä harvinainen politbyroon jäsen, että hän lähti muurille puhumaan itäsaksalaisten kanssa. Puolustamaan DDR:ää. Hän näki itse Bornholmen Straßen rajanylityspaikalla, kun muutama uskalikko hiljaa hivutti rajanylitysporttia sotilaiden seisoessa aseiden kanssa sen edessä. ”Olimme todella lähellä hirvittävää katastrofia. Ihme, ettei päivästä tullut verinen”, Schabowski toistaa taas. ”Eivät sotilaat millään voineet tajuta tällaista päätöstä.”
Tarina kertoo, että Bornholmer Straßen rajanylityspaikan johtaja yliluutnantti Harald Jäger kyseli puhelimitse vaimoltaan, oliko tämä kuullut tärkeitä uutisia. Vaimo kertoi kuulleensa radiosta, että itäsaksalaiset pääsevät uuden matkustuslain mukaan heti länteen. Puomi sai nousta. Muuri murtui 28 vuotta sen pystyttämisestä. Pelkästään marraskuussa 130 000 itäsaksalaista muutti länteen.
Kävin Berliinin muurin muistokeskuksessa ja näyttelytilassa Gedenkstätte Berliner Mauerissa Bernauer Straßella. Muurimuseo ja informaatiokeskus on tyylikäs. Ja koskettava ja järkyttävä, kuten monet Berliinin vastaavista muistopaikoista. Istuin katselemassa juuri tällä paikalla kuvattuja filminpätkiä: ihmisiä roikkumassa korkealla kivitalon seinustalla ja hyppäämässä ikkunasta idästä länteen. Vanhus empii hyppyään tuskaisen kauan. Ihmisiä juoksemassa piikkilankasykkyröiden läpi, kun betonimuuri ei ole vielä valmiina. Läheltä piti -tilanteita. Silmäilin nimiä muurilla kuolleista. Surmansa saaneiden todellista määrää ei saatane koskaan selville, mutta noin kahdestasadasta tapauksesta on todisteita.
Myös Günter Schabowski sai vankilatuomion osallisuudesta pakolaisten tappamiseen Berliinin muurilla ja Saksojen välisellä rajalla. Hänen katsottiin syyllistyneen vakaviin laiminlyönteihin, koska hän ei politbyroon jäsenenä käyttänyt valtaansa ja lopettanut pakolaisten ampumista. ”Meillä oli muuri, jonka ylittääkseen ihmiset ottivat riskin elämästään.”
Silloin uskoin vakaasti koviin otteisiin, hän sanoo meille. ”Teimme velvollisuutemme pysäyttämällä sosialismille selkänsä kääntäneitä kaikin mahdollisin keinoin.”
Sittemmin Schabowski on tehnyt oman tarinansa kertomisesta itselleen uuden ammatin. Hänen kertomansa on kieltämättä mielenkiintoista. Lisää voi lukea hänen kahdesta kirjastaan, Der Abstrurzista ja Das Politbyro – Ende eines Mythosista.
Mutta jonkin Schabowskissa kalvaa. Ehkä se on se, ettei hän millään myönnä, että olisi tehnyt lehdistötilaisuudessa epähuomiossa virheen – hänet kun vain ymmärrettiin väärin. ”Ja vielä kansainvälisen lehdistön edessä. Se oli sitä DDR:n uutta avoimuutta. Ei sellaista ollut aiemmin.” Schabowski sanoo, että DDR:n johdon oli pakko löysentää pikaisesti matkustussääntöjä lepyttääkseen vihaisia kansalaisia, ja kaikki oli kuulemma suunniteltua. ”Massapako maasta oli kestänyt jo kuukausia.”
Hetkittäin hän vaikuttaa varsin kyyniseltä. Mutta se ei kai ole ihme. ”Minä olin pitkään väärässä”, Schabowski sanoo.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Seminaarissa - 16.02.2009
- Terassi kylmenee - 18.12.2008
- Vuosi Berliinissä alkaa - 18.11.2008