Uusin trendi Berliinissä: reilun kaupan biokokaiini. Näin otsikoi berliiniläinen tageszeitung juttunsa, jossa kerrottiin kokaiinin viihdekäyttäjä Pascalista ja biokokaiinikauppias Freddystä (taz 8.1.2013, nimet muutettu). Pascal työskentelee copywriterina, elää mielestään normaalia elämää, johon kuuluu silloin tällöin myös juhliminen. Sitä tehdään enemmän huumeiden kuin alkoholin voimalla.

”Bio ei ole minulle ideologinen valinta. Tärkeintä ei ole terveellisyys, vaan hyvä elämä. Siihen taas kuuluu niin terveellisyys kuin juhliminenkin”, Pascal kertoo.

Freddy taas on haistanut markkinaraon. Hän myy reilua tuotettaan Pascalille ja hänen tiedostaville ystävilleen. Ainetta kuluu Berghainissa ja muissa Berliinin tanssipaikoissa.

Taz pistää jutussaan biokokakauppias Freddyn tiukille. Mitä on reilun kaupan biokokaiini? Mitä takeita Freddy voi tuotteensa paremmuudesta antaa?

”En mitään, sanon sen kaikille. Mutta minulla on argumentteja”, hän vastaa.

”Se tulee suoraan tuottajien osuuskunnilta Etelä-Amerikasta. Vähän välikäsiä, ei mafiaa, ei kuolleita. Reilua kauppaa.”

Täysin biologista huumetta kokaiini ei tietysti voi olla, kun sen tekemiseen ja kuljettamiseen käytetään kemikaaleja. Freddyn mukaan tavaran valmistuksessa on käytetty mahdollisimman vähämyrkyllisiä ja biologisia vaihtoehtoja. Ja tietysti biokokaiini lentää Eurooppaan biopolttoaineiden voimalla.

Niinpä. Luomuaatteen läpitunkemat berliiniläiset ovat johdonmukaisia. Kun juhlitaan, täytyy senkin tapahtua reilun kaupan biohengessä.

Tavallisen ja reilun kaupan biokokaiinin hinnoista taz ei kerro enkä itsekään ole tietoa hankkinut. Freddyn mukaan bio on hieman kalliimpaa.

Omia kulutusvalintojani olen pohtinut tavallisempien tuotteiden kuten elintarvikkeiden kanssa. Lähikorttelit tarjoavat pohdintaan eväät. Lähelläni avautuu mielenkiintoinen ikkunan berliiniläiseen tarjontaan ja elämäntavan muutokseen ruokakaupassa.

Sadan metrin päässä asunnostani, aivan vierekkäin ovat sekä halpakauppa Penny että luomuruokaan keskittyvä Biocompany.

Molemmissa ovi käy tiuhaan. Alueella asuu niin tiedostavia kuin hintatietoisia kuluttajia. Luomu on täällä muuttanut vihannesosaston nurkasta omaksi myymäläkseen. Rakennemuutoksen merkkinä halpa ja luomu kilpailevat vierekkäin kuluttajien sieluista ja rahasta.

Jo liikkeiden yleisvaikutelma kertoo olennaisen.

Penny on ahdas ja sotkuinen. Myyjät tukkivat käyttävät täyttäessään häkeistä hyllyjä. Ystävällistä sanaa on myyjiltä turha odottaa. Tuntuu siltä, että epäystävällisyys suorastaan kuuluu Pennyn brändiin. Sillä luodaan mielikuvaa tehokkuudesta ja halpuudesta. Kassalla saa olla todella nopea, että ehtii kerätä ostoksensa hihnalta, joka käytännössä loppuu kassan jälkeen. Jos viivyttelee, saa kassalta hyisen katseen.

Biocompany on toista maata. Väljää, kauniisti esiin laitettua, laadukasta. Henkilökunta hieman etäistä, mutta saksalaisen kohteliasta. Kassalla on pakkaustilaa.

Biocompanyn tuotteet ovat laadukkaita. Mutta ei Pennyn tuotteiden maussakaan vikaa ole. Sitä paitsi Pennyn valikoimissa on myös paljon luomua.

Niin ne hinnat. Halpaa Pennyssä tosiaan on. Biocompanyn luomuruoka taas on suunnilleen Suomen kauppojen tavallisten ruokien hinnoissa. Alla esimerkkejä, ensin Biocompanyn, sitten Pennyn hinta.

Terttutomaatti: 4,99 / 2,29 e/kg
Kurkku: 2,49 / 0,75 e/kg
Peruna: 1,79 / 0,59 e/kg
Porkkana: 1,79 / 0,88 e/kg
Maito: 0,99 / 0,60 e/l
Olut: 2,0 / 0,78 e/l
Sämpylä: 0,70 / 0,39 senttiä/kappale
Leipä: 3,0 / 1,30 euroa/kappale
Salaatti: 1,8 / 0,60 euroa/kappale

Kummastako ruokani ostan?

Käyn molemmissa silloin tällöin. Eniten ostan kuitenkin kotikadun pienistä siirtomaatavaraliikkeistä. Niitä pyörittävät pääosin maahanmuuttajat Aasiasta ja Lähi-Idästä. Niitä on kotikadullani useita.

Hinnat ovat kohtuullisia, tarjonta on riittävän runsasta, tavara pääosin laadukasta, joukossa myös luomua, sekä palvelu ystävällistä ja henkilökohtaista. Jotenkin tulee mieleen menneen Suomen lähikaupat. Ne, joissa ”myyjäkin ehtisi kuunnella, mitä sain tänään pilkillä”, kuten Antero Raimo & Ovet laulaa.

Prenzlauer Alleen Penny ja Biocompany tarjoavat kuluttajille selkeämmät vaihtoehdot kuin K- ja S-Market suomalaisostarilla.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Tyhmä, persu ja populisti - 19.04.2013
• Kiistellyt synttärit - 15.03.2013
• Saksa, Euroopan tehokas talousveturi - 18.02.2013
• Mä lehdet luin - 10.01.2013
• Saksalainen lautasmalli - 30.11.2012
• Berliinissä pyöräilijä on kunkku - 15.10.2012