Blandinaaviskaa, jouluaamiainen ja tanskalaisten hen
Silja Raunio
Yksi sana ruotsia, toinen saksaa, ja seuraava termi näyttääkin ihan ranskalta… mistä tässä kielessä oikein on kysymys! Tanskan kieli on melkoinen sekoitus kaikkea mahdollista. Sanat näyttävät tutuilta, mutta ääntämisasua ei voi kuin arvailla. Ja tietysti opetella, mikä tosin oli helpommin sanottu kuin tehty.
Otin yhteyttä paikalliseen kielikouluun jo hyvissä ajoin kesällä, ennen saapumistani Aarhusiin. Constructive Insituten ohjelma on sinällään englanniksi, samoin kuin valitsemieni kurssien opetuskieli. Aavistelin kuitenkin, että kielelle tulee käyttöä, niin kuin missä tahansa. Ja on tullutkin, kun aika ajoin instituutille on saapunut vieraita, jotka mieluummin pitävät esityksensä tanskaksi.
Pääsin aloittamaan kieliopinnot melkoisella viiveellä, koska kielikoulun hallinto ei ehkä ollut siitä selkeimmästä päästä. Sääli sinällään, sillä tanskalaisilla on ollut into saada maahanmuuttajat opiskelemaan tanskaa – maahanmuutto muutoin on täällä laaja oma keskustelunsa, jonka uusimmat käänteet ja kova retoriikka saavat ajoin palstatilaa Suomessakin.
Lopulta alettuaan kielikurssi on hauska kokemus ja pohjoismaisia kieliä ennestään osaaville opetus on räätälöityä. Suomalaiselle työtä tietysti riittää melko lailla enemmän kuin vaikkapa norjalaisille, jotka kurssilla kuulostavat puhuvan sujuvasti tanskaa. Hilpeyttä opiskeluhetkiin tuo etenkin ääntäminen; vokaalit voidaan ääntää tanskaksi mitä moninaisimmin tavoin ja tarpeeksi väsyneenä opiskelusta voi kaikkine erikoisine äänteineen seurata naurunremakka. Veikaten ei myöskään yleensä pääse voittoon tässä kielessä. Toistaiseksi hyvin on kuitenkin pärjännyt ruotsilla, englannilla ja tanskan-ruotsin sekoituksella; ne jotka eivät Aarhusissa osaa englantia, ymmärtävät kyllä ruotsia, ainakin suomalaisittain äännettynä. Jotkut tarjoilijat, myyjät ja bussikuskit myös mielellään opettavat fraaseja ja sanoja tanskaksi. Muutoinkin paikallisten avuliaisuus on ollut yllättävää ja valloittavaa. Varovainen täytyy kuitenkin olla kielikukkasten kanssa: esimerkiksi näin joulun aikaan on hyvä tietää, että ”Julefrokost” ei suinkaan ole aamiainen, vaan pikkujouluihin vertautuvat bileet snapseineen.
Kiinnostava havainto arjesta on ollut sekin, että ruotsia puhuen saa usein parempaa palvelua! Tanskalaiset arvostavat kielen osaamista ja kenties ruotsini voi kuulostaa yritykseltä puhua tanskaa tai vaikka sitten blandinaaviskaa. Harva ajattelee, että suomalainen välttämättä osaisi ruotsia tai olisi sitä opiskellut. Monelle tieto kahdesta kansalliskielestä on tullut uutena, niin kuin moni muukin asia Suomesta. Tieto onnellisimmasta kansasta, koulutuksesta sekä vanhat kliseet mm. vodkasta ovat toki kiirineet myös Aarhusiin asti.
Kenties mielenkiintoisin vertailu ruotsin kieleen tapahtui yliopistolla sukupuolentutkimukseen keskittyvässä tapaamisessa. Kielitieteiden opiskelija oli selvittänyt sukupuolineutraalien persoonapronominien yleisyyttä ja käyttöä eri puolilla Tanskaa. Osa vastaajista oli kertonut käyttävänsä Ruotsin tapaan sukupuolineutraalia ”hen”-pronominia. Keskustelussa nousi esiin muiden havaintojen ohella, kuinka Ruotsissa uudeksi pronominiksi otettu ”hen” on saanut Tanskassa yleisesti ottaen vähän vastakaikua; onpa ajatukselle kuulema myös naureskeltu.
Muutoinkin erilaiset sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyvät kysymykset ovat Tanskassa keskusteluissa selvästi vähemmän keskiössä kuin Ruotsissa. Esimerkiksi on noussut mm. kuinka Aarhusin yliopistossa professoreista vain viidennes on naisia. Sukupuolentutkimuksen laitoksen kurssejakaan ei kannata opiskelijan etsiä, sellaista laitosta kun ei tässä yliopistossa ainakaan toistaiseksi ole. Paljon aktiivisuutta ja aloitteita on kuitenkin ilmassa, ja #MeToo -liike on saanut liikehdintää aikaiseksi myös Tanskassa.