Brändi kunnossa

23.04.2015
In: Oxford
Avatar photo

Kati Toivanen

Kati Toivanen opiskeli lukuvuoden 2014 - 2015 Oxfordin yliopistossa.

Rakastan paikkoja, joissa vietetään ulkoilmaelämää paksu villapaita ja tuulenpitävä takki päällä. Siksi matkustin pääsiäislomalla Skotlannissa.

En ole ainoa, joka fanittaa Britannian pohjoista kolkkaa. Skotlannilla on niin sanotusti brändi kunnossa. He ovat osanneet tuotteistaa viskit, säkkipillin valittavan äänen, Ylämaan harmaat linnat, karun vuoristomaiseman, ärrää pärisyttävän aksetin, läpänheiton miehistä kilteissä ja syrjäseutujen erakoiden itsepäisen elämänasenteen kiinnostavaksi paketiksi. Paketti toimii, koska kliseet ovat – ainakin suurelta osin – totta. Skotlanti on henkeäsalpaavan kaunis ja rento paikka. (Niin on varmasti myös Wales, mutta heiltä tuotteistus on jäänyt pahasti puolitiehen.)

En ole ainoa, jonka mielessä Skotlanti on viime aikoina ollut. Itse asiassa kukaan Britanniassa uutisia seuraava ei ole voinut lähiviikkoina välttyä Skotlannilta. Tv-uutisissa toimittajat spiikkaavat ilta toisensa jälkeen pohjoisesta, joko iltavaloissa loistava Edinburghin linna tai Skotlannin parlamenttitalo taustallaan.

Kun skotlantilaisten enemmistö viime syyskuun kansanäänestyksessä hylkäsi itsenäisyyden, moni ei olisi uskonut, että Skotlanti voi nousta yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä toukokuun alun parlamenttivaaleissa. Ikään kuin Labourilla ja Toryilla ei olisi tarpeeksi puhaltelemista siinä, että jo toista kertaa peräkkäin on valmistauduttava koalitiohallitukseen, monelle on ollut sokki, että vaa’ankieliasema näyttää lankeavan Skotlannin itsenäisyyttä ajavalle Scottish National Partylle.

SNP on kasvattanut jäsenmääräänsä puolessa vuodessa niin, että on nyt Britannian kolmanneksi suurin puolue. Nousu on enimmäkseen yhden ihmisen ansiota. Skotlannin pääministeriksi viime syksynä noussut Nicola Sturgeon on terävä ja nopeaälyinen puoluejohtaja, ja innokkaimmat puhuvat Britannian yli pyyhkäisseestä Nicola-maniasta.

Sturgeon ja SNP ovat tuoneet vaalikampanjointiin eloa. Täkäläisessä kampanjoinnissa pistää silmään kaksi asiaa: vaalilupauksia tiputellaan kuin irtokarkkia, ja puoluejohtajat käyttävät merkittävästi aikaa kauhukuvien maalailuun siitä, mitä maalle tapahtuu, jos kilpaileva puolue voittaa vaalit. Senkin vuoksi on erityisen kutkuttavaa katsella, kuinka pääpuolueiden johtajat kiemurtelevat joutuessaan ottamaan joka päivä kantaa myös siihen, mitä se pohjoisen kollega nyt on sanonut.

Kiusallista suurille puolueille on sekin, että myös moni Skotlannin ulkopuolella ihailee Sturgeonia. Kun BBC aiemmin tällä viikolla kysyi pohjoisenglantilaisten melipidettä SNP:stä, moni mainitsi olevansa Skotlannin itsenäisyyttä vastaan mutta suhtautuvansa lämpimästi SNP:hen ja erityisesti sen johtajaan. Useat näkevät pikkukaupungin vuokrataloissa kasvaneen, Glasgow’ssa opiskelleen ja murretta puhuvan naisen tervetulleena vastavoimana Englannin miehiselle, Oxbridgessa koulutetulle poliittiselle eliitille. Heidän rinnallaan Sturgeon tuntuu hyvällä tavalla tavalliselta.

Sturgeonin ja brittien kuherruskuukausi tuskin kestää ikuisesti. Tv-tentit ovat olleet yhtä aikaa varmasti, tiukasti ja rennosti esiintyvälle Sturgeonille lottovoitto. Seitsemän puheenjohtajan tv-tentin jälkeen britit esimerkiksi googlasivat Sturgeonin nimeä kaikista kiivaimmin. Mutta kun kampanjointi parin viikon päästä loppuu, karismaattisen puoluejohtajan ruutuaika vähenee. Samoin saattaa käydä kansalaisten lämpiminä hehkuville tunteille. Moni symppaa SNP:n sanomaa niukkuuden politiikan lopettamisesta mutta pitää puolueen laskelmia epärealistisina. Lisäksi osan on vaikea sulattaa sitä, että vaikka Sturgeon vakuttaa, ettei näissä vaaleissa ole kyse Skotlannin itsenäisyydestä vaan yhtenäisen Britannian parlamentista, hän toteaa heti seuraavassa lauseessa puolueen tärkeimmäksi tavoitteeksi Skotlannin irtautumisen Britanniasta. Voiko puolue silloin pohjimmiltaan ajaa parlamentissa kenenkään muun kuin skottien asiaa, miettii moni.

Kävi vaaleissa miten tahansa, se on selvää, että Sturgeon istuu täydellisesti Skotlannin brändiin. Siihen, jossa pidetään jalat maassa, pusketaan sitkeästi merituulta päin ja näytetään keskisormea etelän käskynhaltijoille. Nicola-maniasta ja SNP:n menestyksestä uutisointi tuo Skotlannille lisää näkyvyyttä myös ulkomailla ja vahvistaa mielikuvaa karusta, uppiniskaisesta ja ystävällisestä maailmankolkasta. Skotlannin matkailutoimistossa epäilemättä hykerrellään tyytyväisenä.

Vaaliohjelmat ovatkin juuri nyt Britannian toiseksi parasta viihdettä heti Ylämailla patikoinnin jälkeen. Taidanpa kaataa itselleni siivun savuviskiä ja avata television.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment