Tänä perjantaina 15. tammikuuta keskeytän hetkeksi tipattoman tammikuuni ja nostan maljan (saksalaista kuohuviiniä) yhdelle Euroopan historian vaikuttavimmista naisista. Silloin nimittäin tulee kuluneeksi 97 vuotta siitä, kun puolalaissaksalainen vasemmistopoliitikko, yhteiskuntateoreetikko ja vallankumouksellinen Rosa Luxemburg murhattiin ja viskattiin kuolleena Berliiniä halkovaan Spree-jokeen. Prost hänen muistolleen.

Huoli on tuoreessa muistissa vieläkin. Ennen elokuun lopun muuttoamme Berliiniin kahdeksanvuotias poikani kävi koulua Helsingissä parin viikon ajan. Niiden päivien aikana arkea varjosti epämiellyttävä turvattomuuden tunne. Lähikoulussamme toisluokkalaisille ja heitä vanhemmille lapsille ei ole iltapäiväkerhopaikkoja, mikä tarkoittaa, että suuri joukko varsin pieniä lapsia viettää koulupäivän jälkeisen ajan ilman aikuisen valvontaa. Koska sekä minä että lapsen …

Berliini on joulukaupunki, joten jouluihmisen on ihan pakko kirjoittaa vähän joulusta. Olen käynyt kuudella joulutorilla (se on aivan liian vähän) ja ihmettelemässä KaDeWe-tavaratalon vaaleanpunaista muovikuusta. Stollenit, lebkuchenit ja marsipaanimöykyt tulivat kauppoihin jo lokakuussa. Ah autuutta.

Wenn dein Leben mehr Rock’n’roll braucht. Näin luki mainoksessa U-Bahnin seinällä, ja varastin lauseen heti omaan käyttööni. Sillä siitä Berliinin-vuodessanikin on kai kysymys – tarkoituksena on saada tuoreita ajatuksia ja uusia kokemuksia, siis enemmän rokkenrollia elämään.

”Oikeastaan valitsin tämän kurssin siksi, etten löytänyt muutakaan kiinnostavaa.” Kun ensimmäinen parikymppinen opiskelija päästi suustaan sanat, hymähdin hiljaa mielessäni ja kuittasin kommentin yksittäisenä epäkohteliaisuutena. Kun viisi samanikäistä kurssin osallistujaa oli toistanut samansisältöisen vastauksen, sain vaivoin peiteltyä hämmästystäni.