Stipendivuoteni Berliinissä on takanapäin. Lopputyö on juhlallisesti luovutettu, koti ja elämä pakattu ja siirretty takaisin Suomeen. Mieli kiitollisuutta täynnä. Vuoden aikana kirjasin irrallisia havaintoja ja oppeja arjesta Berliinissä sosiaaliseen mediaan. Listaan ne tähän viimeiseen postaukseeni iloksi tuleville stipendiaateille. Havainnot ovat aikajärjestyksessä. 1) Hirveää tuntea itsensä idiootiksi kaikkialla. Kielitaito täysin kadoksissa, alan epäillä onko sitä koskaan …

Elokuun alku on Suomessa kouluihin ja töihin paluun aikaa, mutta Saksassa vasta siirrytään kesälomille. Koulujen lukukausirytmit vaihtelevat osavaltioittain, mutta esimerkiksi Berliinissä koululaiset istuvat pulpeteissaan heinäkuun 6. päivään saakka ja palaavat kouluihin elokuun 22. päivä. Freie Universitätissä opinnot jatkuivat vielä heinäkuussa täydellä teholla. Minä keskityin kesälukukaudella kirjoittamaan lopputyötäni matkailumedian tulevaisuudesta. Välillä istuin läppärini kanssa yliopiston kirjastossa, …

Kuka olisi arvannut, että rosoisessa kivikaupungissa suurimman vaikutuksen tekevät sen puut? Berliinin puut ovat lumonneet minut täysin. Opin nopeasti, että kotikatumme Südwestkorson vaahteraa muistuttavat jättiläiset ovat plataaneja. Biologiystäväni kertoi, että ne tunnistaa plataaneiksi maastopukukuvioisesta rungosta. Berliinin plataanit, vaahterat ja lehmukset ovat tanakoita ja tuuheita, vihreämpiä ja vehreämpiä kuin suomalaiset puut. Ne antavat suojaa kevyen mannermaisen …

Ensisilmäyksellä saksalainen mediamaisema vaikuttaa aikamatkalta kymmenen vuoden taakse. Alkuvuodesta tilasin koeluontoisesti aamun lehteä, mutta Berliinin-kotimme keittiönpöydän rajat tulivat nopeasti vastaan. Broadsheet tuntui vaikealta ja vanhanaikaiselta. Vanhanaikaista ei ollut pelkästään muoto. Näkökulmittaminen oli jäänyt tekemättä, jutuista paistoi läpi norsunluutorniajattelu. Lopetin tilauksen kahden viikon koeajan jälkeen. (Tähän väliin tärkeä vastuuvapauslauseke: saksan kielen taitoni on edelleen vajavaista. En …

Stipendiohjelmamme keskiviikkoiset jour fixe -luennot ovat periaatteessa hyvä konsepti. Joka viikko jonkin journalismia liippaavan alan asiantuntija kertoo kansainväliselle toimittajaporukallemme työstään, minkä jälkeen keskustelemme aiheesta vapaasti noin tunnin. Silti keskiviikko toisensa jälkeen kihisen kiukusta. Ärsyttää, että lähes kaikki luennoitsijat ovat keski-ikäisiä tai keski-iän ylittäneitä valkoihoisia miehiä – varsinainen all male panel. Suomalainen stipendiaattikollegani Riina Malhotra teki …