Muuttolaatikot on pakattu, matkalaukut odottavat ovenpielessä. Vielä viimeisen kerran kävellään Jerichon katuja, katsellaan kanaalin varren jokilaivoja, käydään korttelin pubissa half pintillä ja lempikahvilassa juomassa flat white. Yliopiston matkamuistomyymälässä kyynelehdin kahden punnan college-pinssien äärellä. Pitäisikö hankkia myös Oxfordin 38:n collegen vaakunoilla koristeltu muki työaamuihin potkua antamaan?

Ensimmäisellä Lontoon-matkallani, reilu neljännesvuosisata sitten, en edes nähnyt Big Beniä, London Bridgeä tai Buckinghamin palatsia, saati Madame Tussaudsin vahakabinettiä tai yhtäkään kaupungin kuuluisista museoista. Matkalla oli tasan tarkkaan yksi motivaattori. Musiikki. Jos nähtävyyksistä puhutaan, paljon keskeisimpiä kohteita olivat Sohon Marquee-klubi tai Portobello Roadin levykaupat. Niiden olemassaolo tuli kyllä tarkistettua.

Heitä on jokaisella luennolla ja seminaareissamme. Hyvin iäkkäitä valkohiuksisia herramiehiä, jotka istuvat takarivissä tai seinän viereisille tuoleille. He kuuntelevat ensin esitystä, ja hyvin usein sen jälkeen torkahtavat uneen. Välillä tuo uni on hyvin lyhyttä ja kevyttä, ja sieltä havahduttuaan kyseinen henkilö voi esittää erittäin terävän kysymyksen.

Haaste oli aivan mahdoton. Kuinka ylittää esitelmä, joka kertoo talousvaikeuksiin uponneesta kansakunnasta ja tuhansista työttömiksi jääneistä toimittajista. Maasta, jossa koko yleisradioyhtiö lakkautettiin kertalaakilla ja yksityiset mediayhtiöt ovat velkoineen pankkien talutusnuorassa. Puhumattakaan siitä, että toimittajat joutuvat työssään pelkäämään fyysistä väkivaltaa sekä mielenosoittajien että poliisin suunnalta. Tämän pelin olin hävinnyt jo lähtöviivalla.

Ystäväni oli perheensä kanssa käymässä pääsiäisenä. Esittelin kaupunkia niin perusteellisesti kuin osasin. Kävimme Christ Church Collegessa ja Green Templeton Collegessa, monia muita opetuksen pyhättöjä ihailimme kauniillle sisäpihoille kurkaten. Ystäväni kommentti oli: ”Täällä on siis oikeasti tällaista”. Tämä tarkoitti, että samanlaista kuin Ylikomisario Morsessa, joten Yle jälleen ansiokkaasti esittää. Täsmälleen samoin ajattelin syksyllä, kun knallipäinen yliopiston …