Joka kerta, kun vastaani kadulla tulee solmioon ja yksityiskoulun pikkutakkiin pukeutunut lapsukainen, mietin suomalaisen ja brittiläisen koulujärjestelmän erilaisuutta. Britanniassa koulu aloitetaan jo nelivuotiaana. Suomessa lapset leikkivät vielä toppahaalareissaan, kun täällä on jo aloitettu vakava valmistautuminen tulevaa elämänuraa varten.

Vietimme joulun Oxfordissa. Nopeasti vilahtaneen ensimmäisen lukukauden jälkeen oli ihana rauhoittua lomailemaan, mutta samalla mieli oli haikeana hyvästellessä ensimmäisiä kotiinsuuntaavia journalist fellowseja. Etukäteen meitä varoiteltiin useampaan otteeseen, että kaupungissa ei kerta kaikkiaan tapahdu joulun aikaan mitään. Sillä kun yliopisto ja colleget ovat sulkeneet ovensa ja opiskelijat lähteneet muualle joulunviettoon, on Oxford täysin kiinni ja hiljainen. …

Tiesitkö, että Intiassa ilmestyy noin 11 000 päivittäistä sanomalehteä? Että Itävallassa eräs peruste valtion lehdistötuelle on kirjeenvaihtajan lähettäminen ulkomaille? Tai sen, että Etelä-Korean televisiossa ei saa lähettää Pohjois-Koreasta tullutta kuvamateriaalia? Minä en tiennyt ennen tätä syksyä. Tämän ja paljon muuta olen oppinut ensimmäisen lukuvuoteni aikana Oxfordissa.

”Mitähän siitäkin tulee?”, muistan jonkun sanoneen, kun kerroin perheemme muuttavan yhdeksäksi kuukaudeksi Oxfordiin. Silloin mietin, että mitä ihmettä. Kuinka joku voi ajatella tuolla tavalla? Pakataan vain lapset, mies ja aupair mukaan ja lähdetään seikkailemaan Englantiin. Sukellan akateemiseen maailmaan kokonaisen talven ja kevään ajaksi, josta palaan Suomen tasapaksuun arkeen vasta ensi kesänä. Ei se sen kummempaa …

Tajuntaani vasaroitiin tämän viikon luennoilla uusi määrite ”suodatinkupla”. Se on karkea käännös englanninkielisestä sanaparista ”filter bubble” eikä sillä ole mitään tekemistä kahvinkeiton kanssa. Sen sijaan suodatinkupla vastaa ajatuksiin, jotka ovat pyörineet mielessäni jo pitkään. Elämme suodatetun uutistarjonnan aikaa.