Vapun tienoolle osui Britannian superviikonloppu. Mediassa hehkutettiin vuosikausien vapaaputkea. Pian pääsiäispyhien jälkeen vietettiin kuninkaallisia häitä ja nautittiin ylimääräisestä vapaapäivästä. Sitä seurasi vappuviikonloppu, jonka päätti maanantainen bank holiday. Se napsahti siitä hyvästä, että vappupäivä osui sunnuntaille. Siksipä palkkioksi tuli yksi lisävapaa. 

Ehdotin talvella kurssinvetäjällemme Jamesille, että pitäisin yhdessä toukokuisessa seminaarissamme esityksen Suomen eduskuntavaaleista. Vakuutin Jamesille, että tällä kerralla vaaleissa olisi poikkeuksellisen kiinnostava asetelma. 

Sir Fred Goodwin on pankkiiri. Pankkiiri. Pankkiiri. Sir Fred Goodwin on pankkiiri. Tekipä hyvää. Vielä viikko sitten ylläolevan lauseen julkaiseminen brittiläisessä sanomalehdessä olisi ollut laitonta. Goodwin-tapaus on mielenkiintoinen, jos kuvittelit, että räväköistä tabloideistaan tunnetussa Englannissa lehdet tekevät mitä tahtovat. Pieni selitys lienee paikallaan.

Mikä on tulos, kun samaan paneelikeskusteluun osallistuvat entinen diplomaatti, entinen jihadisti ja Al-Qaidan jäsen, politiikan tutkimuksen professori sekä Al-Jazeeran ja BBC:n toimittajat? Tässä tapauksessa siitä syntyi briljantti keskustelu. 

– Mitä me vaadimme?  – VAPAUTTA!  – Milloin?  – HETI!  Oxfordin keskustan kävelykadun kulmaan on kokoontunut pieni, mutta kovaääninen joukko vaatimaan demokratiaa, ihmisoikeuksia ja sananvapautta Libyaan. – VAADIMME DIKTAATTORIN EROA. 40 VUOTTA RIITTÄÄ!