Brittilehdistö on yleensä varsin sekalainen seurakunta; paristakymmenestä päivittäin ilmestyvästä sanomalehdestä koostuva moniääninen lauma, johon mahtuu niin ylhäisimpiä laatusanomalehtiä kuin rapaisimpia tabloidejakin. Osa on oikealla, osa vasemmalla, osa keskellä, osa kannattaa konservatiiveja, osa (pieni osa) työväenpuoluetta. Paikalliseen perinteeseen kuuluu myös se, että lehdet ovat railakkaasti mieltä. Kannanottoja ei edes yritetä eristää hienostelevasti pääkirjoituksiin tai toimittajien kommentteihin, …

Monet britit on hermostuneita. Britannian yliopistojen lukuvuosimaksuissa on tähän asti ollut runsaan 3 000 punnan katto. Nyt maassa keskustellaan niin sanotusta Browne-ehdotuksesta, joka käytännössä joko poistaisi katon kokonaan tai ainakin nostaisi sitä merkittäväksi. Tällöin esimerkiksi Oxfordin kaltainen huippuyliopisto voisi halutessaan siirtyä markkinahinnoitteluun. Todennäköisesti yliopistoon riittäisi maksukykyisiä tulijoita, jos ei Britanniasta, niin ainakin muualta maailmasta.

Brittejä yritetään eri tavoin vierottaa uppopaistetusta kalasta, majoneesista ja ranskalaisista perunoista sekä muista perinneherkuista.  Täkäläinen laaja julkinen keskustelu ruuan laadusta ja terveellisyydestä näyttää ulottuneen tavallisten marketien hyllyille. En nyt puhu erikoiskaupoista, joissa myydään luomua ja lähiruokaa, vaan kohtuuhintaisista ketjukaupoista, joissa suuret massat käyvät.  Lähimmässä marketissani on kaupan, tietenkin, sipsejä ja raksuja. Poikkeuksellista on se, että …

Nostin ostoksia M&S:n itsepalvelukassalle, kun huomasin otsikon. Lehtitelineessä oli Oxford Times. Etusivu kertoi kaupungin koulujen olevan kriisissä. 500 ala-asteikäistä lasta oli ilman koulupaikkaa. ”Vanha uutinen, hyvät kollegat”, ajattelin.

Työkaverini antoi minulle ennen opintovapaan alkua muutamia neuvoja. Lienee syytä selventää, että hän on seurannut televisiosta Komisario Lewis –sarjaa, jossa siis ratkotaan Oxfordissa tapahtuvia väkivaltarikoksia.