Jos Oxfordista poistaisi taikasauvan heilautuksella kaikki yliopistoon ja akateemiseen elämään viittaavat rakennukset, jäljelle jäisi muutaman vuoden vanha Westgate-kauppakeskus ja pölypalloja kauppakatu Cornmarket Streetille. Kaupunki on rakentunut yliopiston ympärille. Erityisen paljon kaupungissa on kirjastoja. Tämä sopii erinomaisesti ihmiselle, joka on aina pitänyt haahuilusta kirjastoissa. Koko kaupungissa kirjastoja on yhteensä yli 100, joista osa kuuluu yliopiston ylläpitämän …

“Miltä kanavalta se tulee? Varmaan joltain kauhukanavalta”, kuulin  collegen vahtimestarin mutisevan etsiessään eräänä iltana televisiosta oikeaa kanavaa Brexit-keskustelun seuraamisen Britannian parlamentissa. Kauhukanavan tapahtumia seurataan Britanniassa tällä hetkellä joka päivä henkeä pidätellen.  Britannian EU-eroon on tätä kirjoittaessa alle kaksi kuukautta aikaa, eikä kukaan ei tunnu tietävän, miten Brexitiin tulisi suhtautua ja millainen ero lopulta on. Maaliskuun …

“Jos tuntuu siltä, että olen nero ja todellakin ansaitsen opiskelupaikan Oxfordissa, jotain on vialla. Kaikki täällä epäilevät itseään ja omia kykyjään, se on ihan normaalia” opasti akateemisen kirjoittamisen opettaja kurssini viimeisellä kokoontumiskerralla. Usko omiin kykyihin voi todella olla koetuksella huippuyliopiston kuplassa. Kun soutujoukkueen treeneissä harjoittelee soututekniikkaa neurotieteen post-doc-tutkijan kanssa, pikkujouluissa juttelee kantasolututkimuksen haasteista ja edellä …

Oppintunti numero yksi huippuyliopistosta: Kun saat kutsun kiinnostavaan seminaariin,mene.  Kahvitauolla saatat päätyä poseeraamaan samaan kuvaan Hillary Clintonin kanssa. Jo ennen Oxfordiin lähtöä olin saanut kutsun ihmisoikeuksia ja demokratiaa käsittelevään seminaariin, jossa olisi “mielenkiintoisia ja korkeatasoisia puhujia”. Suomessa tämä yleensä tarkoittaa  suunnilleen sitä, että puhujankorokkeelle nousee jonkin ministeriön virkamies tai kansalaisjärjestön edustaja. Oxfordissa sama lause tarkoitti …

Viimeiset päivät Oxfordissa täyttyvät tapaamisilla, joiden päätteeksi hoetaan, että ”miten tämä nyt jo loppuu”. Viimeisen blogikirjoitukseni omistan ihmisille, jotka kuluneen yhdeksän viime kuukauden aikana tapasin. Heiltä oppimani on opintovuoteni parasta antia. Olin ainoa Instituutissa kokonaisen lukuvuoden viettänyt toimittajastipendiaatti, joten minulla oli etuoikeus tutustua kaikkiin vuoden 2017–2018 aikana ohjelmassa vierailleisiin journalisteihin. Ensimmäisellä lukukaudella meitä oli vain …