Ajoin viimeisen koulupäivän päätteeksi takaisin kotiin samaa tuttua moottoritietä. Aurinko oli juuri laskemassa, taivas loimotti oranssin utuisena ja tie oli ruuhkaton. Enkelten kaupunki siinä näytti parhaan puolensa – ja ikävä alkoi kaihertaa jo valmiiksi.

Los Angelesin tienoilla moni suomalainen hakeutuu asumaan Santa Monicaan. Sen on huomannut meistä stipendiaateista ja sen huomaa kadunvaren autoista, joissa saattaa olla liimattuna Suomen lippu.

Automaa Yhdysvalloissa autokaupunkien autokaupunki on Los Angeles. Kulkeminen paikasta toiseen perustuu katutason yläpuolelle nostettujen moottoriteiden valtaisalle verkostolle, joka halkoo megataajamaa San Diegosta San Fernandon laaksoon ja Santa Monicasta Palm Springsiin.

Kevätloma luikahti ohi huomaamatta. Spring break on tällä puolella maailmaa kuulu niistä kosteista Meksikon juhlistaan, joihin alle 21-vuotiaat college-opiskelijat matkustavat juomaan halpaa tequilaa. Meillä graduate schoolissa margaritat kuitenkin jäivät kaukaisiksi haaveiksi vain: erikoisjournalismin opiskelijoiden lopputyön virallinen jättöpäivä oli nimittäin loman jälkeinen maanantai.

“No niin, sitten rattaat riviin ja punnertamaan!” opettaja huikkaa hikipäisille mammoille. Olen ensi kertaa vaunuharppojien eli Stroller Stridersien tunnilla, jossa juostaan ja jumpataan lastenvaunujen kera. Äidit ähkivät kun ohjaaja laulaa lurittelee rattaissa kököttäville lapsille. Minun on vaikea pysyä tahdissa mukana.